Vapaapäivien viettoa yksin

Jotkut on ihmetellyt sitä miten mä tykkään viettää aika paljon aikaa yksinään ihan omassa rauhassa. Tykkään tosin viettää aika kaveriedenkin kanssa mutta joskus on mukavaa olla ihan vain yksin.

Oon huomannut että kun on paljon ihmisten kanssa tekemisissä niin sitä jaksaa sen muutaman päivän mutta sitten mun on päästävä olemaan ihan omassa rauhassa. Töissä etenkin kun oon kymmenen tuntia putkeen ihmisten kanssa tekemisissä niin se kyllä väsyttää aika paljon.

Vaikka tykkäänkin olla yksin niin en silti aina halua olla vain kotona. Samat seinät käy äkkiä tylsäksi. Yleensä kun oon päivän yksin niin lähden käymään jossakin. Näin aika ei käy tylsäksi. Usein käyn kiertelemässä kaupungilla tai menen johonkin kahvilaan opiskelemaan (koska vapaapäivätkin on opiskelu päiviä).

Joillekin se on outoa että käy yksin kahvilla, syömässä tai ylipäätään missään liikenteessä. Itse en ois ikinä lähtenyt käymään missään yksin vielä lukio aikanakaan, mutta nyt kun on siinä tilanteessa että kaverit ei ole yleensä vapaita samoina päivinä kun itse on, ja niiden kanssa harvoin pääsee mitään tekemään, niin on ollut pakko oppia olemaan yksinkin. Ennen ehkä oli tapana ajatella että se ois ihan outoa käydä jossain kahvilla yksin mutta nyt täällä Lontoossa asuessa on huomannut että todella moni käy yksin kahvilla ja kiertelemässä. Ja kun miettii niin mitä outoa siinä loppujen lopuksi on? Ei mitään.

Yleensä suunnittelen etukäteen mitä aion tehdä ja missä käydä. Näin tulee oikeasti käytyä jossakin eikä niin että käy nopeasti yhdessä paikassa ja sitten on jo tunnin päästä takaisin kotona.

Nyt kun tänne Lontooseen on vihdoinkin saapunut ihanat kesäiset ilmat niin oon viihtynyt aika paljon ulkona. Sen sijaan että menisin jonnekkin kahvilaan opiskelemaan niin meen yleensä puistoon niinkuin varmaan jo aiemmista teksteistä on voinut huomata. Tänään kun lähdin liikenteeseen niin jätin koulu jutut kotiin sillä tuntui siltä että tarvitsen niistä pienen tauon. Ei siis nyt koko päivän taukoa sillä se vaan ei ole aikataulullisesti mahdollista tässä kohti vuotta, mutta oli mukavaa käydä ulkona ilman että tarvitsi miettiä koulu juttuja.

Päivä alkoi sillä että kävin Primarkista hakemassa pari uutta kesä paitaa ja sen jälkeen kävin smoothie baarista hakemassa smoothien. Siitä sitten kävelin sellaiseen pieneen puistoon aivan Oxford Streetin vieressä. Pakko sanoa että oli muuten aivan älyttömän hyvää smoothieta vaikka kyllä sillä hintaakin ihan mukavasti oli. Kyseisestä smoothiesta maksoin siis 5 puntaa. Vaan mitäpä sitä vois olettaa kun sen osti Lontoon vilkaimmalta kadulta missä turistien vuoksi hinnat on pilvissä.

Silloin kun käyn yksin liikenteessä niin yleensä mulla on aina kuulokkeet korvilla. Yleensä kuuntelen vain Spotifyn top 50 listaa mutta tänään aloin kuuntelemaan psykologia aiheista podcastia. Oli oikeastaan aika mukava kuunnella ihan vain puhetta musiikin sijaan sillä silloin kun kuuntelen musiikkia niin pää ei lepää vaan oon jatkuvasti tietynlaisessa häirintä tilassa. Keskityn vain siihen musiikkiin enkä itseeni tai siihen mitä teen.

Miksi yksin oleminen ja ajan vietto yksinään nähdään aina jotenkin negatiivisena asiana? Yksinäisyys ja yksin oleminen on kuitenkin kaksi eri asiaa. Aikaa voi viettää yksin ilman että on yksinäinen. Jokainen kuitenkin tarvitsee aikaa ihan vain itselleen. Jotkut enemmän kuin toiset. Itse kuulun niihin jotka tarvitsee ehkä vähän enemmän aikaa itselleen kuin keskiverto ihminen. Henkilökohtaisesti musta tulee todella äkäinen ja levoton jos en saa välillä olla yksin. Joistakin taas tulee levottomia jos joutuu viettää liikaa aikaa yksin. Tässä voi taas nähdä miten ihmiset voi olla erilaisia!

Kevättä rinnassa

Meillä on just meneillään kahden viikon pääsiäisloma. Mikä siis tarkoittaa ettei ole koulua kahteen viikkoon! Mun kohdalla se tarkoittaa sitä että olen ollut töissä joka päivä ja samalla yrittänyt lukea tuleviin kokeisiin. Porukat tulee käymään serkun ja tädin kanssa tässä parin viikon päästä niin olen yrittänyt lukea mahdollisimman paljon etukäteen ettei sitten tarvitse olla nenä kirjassa kun ne on täällä.

Koko viikon on ärsyttänyt olla töissä sisällä ku näkee että ulkona on ihana kesäinen ilma. Aurinko on paistanut täydeltä taivaalta koko viikon ja lämpötila on ollut siinä parinkymmennen paikkeilla. Tänään mulla oli vihdoinkin vapaapäivä ja pääsin käymään ulkona haukkaamassa raitista ilmaa.

Pakko sanoa että tää kesäinen ilma tuli kyllä just sopivaan aikaan sillä tässä kiireen ja stressin keskellä auringon paiste ja hyvä ilma kummasti piristää!

Meidän virkistäytymis päivä alkoi sillä että käytiin taas ensin kahvillassa vähän lukemassa kokeisiin ja siitä sitten mentiinkin puistoon (yllätys yllätys). Tällä kertaa kuitenkin käytiin hakemassa mäkkäristä syömistä sillä siinä vaiheessa alkoi jo tulla vähän nälkä. Syy miks haettiin just mäkkäristä on se täällä on mäkkärissä meneillää monopoly. Tietyistä mäkkärin ruoista saa monopoly lipukkeita joita keräämmällä voi voittaa palkintoja. Viime vuonna pari jutta niistä voitin ja saa nähdä mitä tänä vuonna saa jos sieltä mitään nyt sattuu voittamaan.

Viime aikoina on saanut todella miettiä että miten pysyä positiivisena. Niinkin simppeli asia kun mäkkärin syöminen hyvässä ilmassa ja pienten päivän kakkaroiden näkeminen heti saa mielen positiivisemmalle tuulelle. Vapaa päivinä itsellä meinaa aina tehdä mieli vaan jäädä kotiin sänkyyn makaamaan ja tuijjottaa Netflixiä koko päiväksi. Vaikka se tuntuukin sillä hetkellä hyvältä ja mukavalta ajatukselta niin se vaan pahentaa oloa. Siksi on pitänyt vaan aina lähteä liikenteeseen vaikkei se aamulla ehkä tunnukkaan niin kivalta. Loppujen lopuksi aina tulee parempi mieli kun on käynyt jossakin. Saa päivät pientä vaihtelua.

Oon yrittäny suunnitella ja miettiä mitä kaikkee tässä kevään aikana vois tehdä. Jos koko elämä on pelkkää opiskelemista ja työn tekoa niin se käy äkkiä tylsäksi. Yksi hyvä puoli tässä suurkaupungissa asumisessa on se että täällä kyllä aina tekemistä ja uutta nähtävää riitää. On tullut huomattua että on tapana usein aina käydä samoissa tutuissa ja turvallisissa paikoissa. Tämä johtuu ihan siitä että kun vihdoinkin löytää sellaisen paikan mikä ei ole aina ihan täynnä ihmisiä, niin on helppoa mennä sinne samaan paikkaan tietäen että siellä saa olla rauhassa. Joskus, kun on käynyt kiertelemässä uusia paikkoja niin on vain hukannut aikaa ja pettynyt. Joskus kuitenkin taas löytää siistejä uusia paikkoja mistä ei ole ennen tiennytkään.

Vaikka kiirettä ja stressiä on niin paljon on myös asioita mitä ei malta odottaa. Niinkuin jo aiemmin mainitsin niin porukat on tulossa tädin ja serkun kanssa käymään parin viikon päästä. Serkku täällä on useampaankin otteeseen käynyt mutta muille se tulee olemaan niiden ensimmäinen kerta täällä isossa maailmassa. En osaa edes kuvailla kuinka innoissaan oon siitä että ne vidoinkin tulee käymään, ja näkee että missä mä oon oikein melkein pari vuotta viettänyt ja miten mun elämä on muuttunut kun vertaa vaikka lukio aikaan ja pikku Kajaanilaiseen elämään.

Vaikka Kajaani onkin pieni paikka ja on aina ollut tapana puhua siitä vähän negatiiviseen sävyyn niin kyllä sitä on vähän ikäväkin välillä. Tosi paljon oon miettinyt sitä että haluanko mä vielä joskus muuttaa takaisin vai muutanko jonnekkin muualle, tai että minne mä ylipäätään tulevaisuudessa haluan asettua. Koti on aina koti joten Kajaani tulee varmasti aina olemaan se mun koti paikka, mutta mun ensimmäinen oma ”koti” on täällä Lontoossa. Tätäkin paikkaa tulisin varmasti kova ikävä jos täältä muuttaisin takaisin koti Suomeen. Nämä on isoja kysymyksiä mitä tulen vielä varmasti paljon miettimään kunhan se on ajankohtaistempaa.

Asiat mitä mun tällä hetkellä pitää miettiä on oikeestaan vaan kokeet ja ensivuoden kurssi valinnat sekä lopputyön suunnitteleminen. Aihe mulla on jo mun lopputyötä varten mutta varsinainen suunnitelma on vielä rakenteillaan. Sen verran voin jo sanoa että teen mun loppytön yhteistyössä toisen opiskelijan kanssa sillä meidän tutkimus ei tule olemaan mikään hirveän yksinketainen, minikä vuoksi siihen tarvitaan ainakin kahden ihmisen voimia. Ensi vuosi tulee siis olemaan kiireistä aikaa tutkimusta tehdessä. Meidän tutkimus ei ole kyselylomake pohjainen eli meidän tutkimuksessa ollaan ihan face-to-face osallistujen kanssa ja ohjataan niitä kädestä pitäen.

Ensi lukuvuosi tulee varmasti olemaan entistä kiireisempi mutta varmasti myös mielenkiintoisempi sillä päästään opiskelemaan niitä asioita mitkä itseä eniten kiinostaa. Innolla odotan että mitä se tuo tullessaan.

Kiireitä, stressiä ja kyyneleitä

Lukuvuosi lähenee loppuaan mikä siis myös tarkoittaa sitä, että koekausi on alkanut. Tänään oli koe kauden ensimmäinen koe ja vielä on kolme jäljellä. Tämä saattaa kuullostaa vähältä, mutta kun siihen lisää muut palautettavat työt, luennot, opinnäytetyö palaverit ja työt, niin ei jää paljoa aikaa kokeisiin lukemiselle. Tämä kuitenkin on osa tätä yliopisto elämää.

Henkilökohtaisesti osaan ajoittaa ja säännellä mun elämää niin että harvoin alkaa mikään stressaamaan niin paljoa että se aiheuttas mikäänlaista epämiellyttävää ahdistusta. Viime viikko kuitenkin oli poikkeus. Viime kuussa oli monta palautustyötä ja vapaa päivätkin meni kirjastossa. Kevät flunssa siihen päälle ei myöskään helpottanut kouluhommien edistymistä.

Millaisia palautustöitä mulla on siiten viimeaikoina ollut? Viime vuonna palautus työt oli lähinnä esseitä ja raporttjea valmiista aiheista. Tänä vuonna kuitenkin ollaan jouduttu itse tekemään tutkimuksia raportteja ja esseitä varten, mikä sitten tietenkin vie kolme kertaa enemmän aikaa. Vaikka palautustyöt tänä vuonna ovatkin olleet monimutkaisempia ja aikaa vieviä, ne on myös olleet mielenkiintoisempia. On ollut mukava päästä tutkimaan aiheita mitkä itseä kiinostaa sen sijaan että annetaan valmiit tulokset aiheesta mikä ei itseä edes kiinosta. Tämä on myös näkynyt mun arvosanoissa. Parhaimmat arvosanat olen saanut näistä tutkimuksista mitkä ollaan itse saatu rakentaa.

Vaikka nämä koulutyöt ovatkin olleet ihan mieluisia, ne on aiheuttanut paljon stressiä. Koska mä harvoin mistään stressaan, sitten kun se stressi puhkeaa niin se on yleensä sitä että itketään naurettaville asioille mille jälkeenpäin voikin nauraa. Hyvä esimerkki tästä on se kun mun piti ostaa tulostin, mitä en olisi halunnut ostaa, sillä meillä on ilmaiset tulostimet meidän rakennuksen alakerrassa. Nämä tulostimet ei kuitenkaan usein toimi ja niistä on aina muste loppunut. Koska koe kausi alkoi niin oli pakko saada tulosettua luento muistiinpanoja sun muuta, joten oli pakko ostaa tulostin. No se tulostin jonka ostin on WIFI tulostin niin ei tarvitse johtojen kanssa aina hämmentää ja voin tulostaa vaikka suoraan puhelimesta. Sitten se tulostin viimeinkin saapui ja aloin asentamaan sitä että saisin muistiinpanot tulostettua. Tämä asennus ei kuitenkaan mennyt ihan niikuin olisin halunnut ja kymmennen tunnin työpäivän jälkeen mulla meni kolme tuntia sen asentamiseen, minkä jälkeen vielä tälläkään tällä hetkellä (kolme päivää myöhemmin) sitä en ole saanut toimimaan. Se kolmen tunnin asennus loppui siihen kun itkin tulostimen edessä koska en saanut sitä WIFIä toimimaan ja käytin niin paljon aikaa siihen kun mun olisi pitänyt lukea kokeeseen. Eihän mun olisi tarvinnut sen tulostimen kanssa kolmea tuntia illalla häärätä vaan oisin voinut lukea kokeeseen ilman niitä tulostettua muistiinpanojakin, mutta minkäs sille voi kun on niin itsepäinen. Minä kun olin päättänyt että minä ne muuten sinä iltana tulostan niin minähän se en luovuta ennenkun homma on tehty. Kai se sitten kaiken sen stressin ja kiireen keskellä niin otti hengen ja egon päälle etten yhtä tulostinta saanut toimimaan että piti itkeä vielä seuraavat kaksi tuntia (lisää opiskelu aikaa heitetty roskiin). No mutta tänään sitten kokeen jälkeen kävin ostamassa piuhan millä saan kytkettyä tulostimen mun läppäriin ja on helpompi tulostaa. Tulostin 1 – Emilia 0.

Mulla on ollut tapana aina palkita itseni kokeen jälkeen. Etenkin jos on ollut paljon stressiä siihen liittyen. Yleensä aina huomaan jälkeenpäin kuinka on stressanut ihan turhaan ja pienestä palkinnosta tulee heti parempi mieli. tänään käytiin syömässä hampparia kun saatiin vielä kaksi vegaani ateriaa yhden hinnalla! Siihen vielä mukava kävely lenkki ja tee mukavassa kahvilassa ilman koulukirjoja, puhelinta tai mitään muuta. Kyllä virkistää ihmeellisesti. Tämän vuoksi tältä päivältä ei myöskään ole oikein kuvia koska en halunnut keskittyä mihinkään muuhun kun vain mun ruokaan, teehen ja maisemiin. Kaikki kuvat on otettu viimeviikolta aina matkan varrelta kun on kerennyt.

Vaikka saattaakin kuulostaa siltä että stressi on nyt ohi ja voin vaa chillata niin ei.. Koe kausi jatkuu ja mun on myös päätettävä mistä aiheesta teen myn loppytön/opinnäytetyön, ja siitä pitäis kirjoittaa parintuhannen sanan mittainen suunnitelma. Siihen lisäksi myös stressi siitä kun täällä on tapana maksaa vuokra aina useammalle kuukaudelle kerralla, mikä tarkoittaa nyt sitä että meillä on edessä viiden kuukauden vuokran maksu, mikä pistää kyllä vähän sydämmelle kun iso summa lähtee kerralla pankkitililtä. Noh, eipähän tarvitse sitten viiten kuukateen taas miettiä tai maksella vuokraa.

Nyt sitten siis alkaa opiskeleminen seuraavaa koetta varten. Tällaisina kiireisinä ja stressaavina aikoina mulla on ollut tapana aina tehdä opiskelu suunnitelma niin pysyy aikataulussa ja varmasti kerkeää lukea tarpeeksi. Näinä aikoiona tosin muut asiat jää helposti vähän taka-alalle. Kavereita ei tule nähtyä ja kotiin ei kerkeä olla niin paljon yhteydessä kuin ehkä haluaisi. Myös niinkin perusasiat kuin kotityöt jää helposti aina viimeiseksi listalla.

Tälle kaikelle ei vaan voi mitään ja semmoista se elämä joskus on. Kuitenkin kun aina muistaa sen että tämä stressi ja kiire on vain väliaikaista, ja yrittää pitää asiat ja elämän koossa parhaansa mukaan, niin ei se sitten loppujen lopuksi koko elämää kaada.