Kiireitä, stressiä ja kyyneleitä

Lukuvuosi lähenee loppuaan mikä siis myös tarkoittaa sitä, että koekausi on alkanut. Tänään oli koe kauden ensimmäinen koe ja vielä on kolme jäljellä. Tämä saattaa kuullostaa vähältä, mutta kun siihen lisää muut palautettavat työt, luennot, opinnäytetyö palaverit ja työt, niin ei jää paljoa aikaa kokeisiin lukemiselle. Tämä kuitenkin on osa tätä yliopisto elämää.

Henkilökohtaisesti osaan ajoittaa ja säännellä mun elämää niin että harvoin alkaa mikään stressaamaan niin paljoa että se aiheuttas mikäänlaista epämiellyttävää ahdistusta. Viime viikko kuitenkin oli poikkeus. Viime kuussa oli monta palautustyötä ja vapaa päivätkin meni kirjastossa. Kevät flunssa siihen päälle ei myöskään helpottanut kouluhommien edistymistä.

Millaisia palautustöitä mulla on siiten viimeaikoina ollut? Viime vuonna palautus työt oli lähinnä esseitä ja raporttjea valmiista aiheista. Tänä vuonna kuitenkin ollaan jouduttu itse tekemään tutkimuksia raportteja ja esseitä varten, mikä sitten tietenkin vie kolme kertaa enemmän aikaa. Vaikka palautustyöt tänä vuonna ovatkin olleet monimutkaisempia ja aikaa vieviä, ne on myös olleet mielenkiintoisempia. On ollut mukava päästä tutkimaan aiheita mitkä itseä kiinostaa sen sijaan että annetaan valmiit tulokset aiheesta mikä ei itseä edes kiinosta. Tämä on myös näkynyt mun arvosanoissa. Parhaimmat arvosanat olen saanut näistä tutkimuksista mitkä ollaan itse saatu rakentaa.

Vaikka nämä koulutyöt ovatkin olleet ihan mieluisia, ne on aiheuttanut paljon stressiä. Koska mä harvoin mistään stressaan, sitten kun se stressi puhkeaa niin se on yleensä sitä että itketään naurettaville asioille mille jälkeenpäin voikin nauraa. Hyvä esimerkki tästä on se kun mun piti ostaa tulostin, mitä en olisi halunnut ostaa, sillä meillä on ilmaiset tulostimet meidän rakennuksen alakerrassa. Nämä tulostimet ei kuitenkaan usein toimi ja niistä on aina muste loppunut. Koska koe kausi alkoi niin oli pakko saada tulosettua luento muistiinpanoja sun muuta, joten oli pakko ostaa tulostin. No se tulostin jonka ostin on WIFI tulostin niin ei tarvitse johtojen kanssa aina hämmentää ja voin tulostaa vaikka suoraan puhelimesta. Sitten se tulostin viimeinkin saapui ja aloin asentamaan sitä että saisin muistiinpanot tulostettua. Tämä asennus ei kuitenkaan mennyt ihan niikuin olisin halunnut ja kymmennen tunnin työpäivän jälkeen mulla meni kolme tuntia sen asentamiseen, minkä jälkeen vielä tälläkään tällä hetkellä (kolme päivää myöhemmin) sitä en ole saanut toimimaan. Se kolmen tunnin asennus loppui siihen kun itkin tulostimen edessä koska en saanut sitä WIFIä toimimaan ja käytin niin paljon aikaa siihen kun mun olisi pitänyt lukea kokeeseen. Eihän mun olisi tarvinnut sen tulostimen kanssa kolmea tuntia illalla häärätä vaan oisin voinut lukea kokeeseen ilman niitä tulostettua muistiinpanojakin, mutta minkäs sille voi kun on niin itsepäinen. Minä kun olin päättänyt että minä ne muuten sinä iltana tulostan niin minähän se en luovuta ennenkun homma on tehty. Kai se sitten kaiken sen stressin ja kiireen keskellä niin otti hengen ja egon päälle etten yhtä tulostinta saanut toimimaan että piti itkeä vielä seuraavat kaksi tuntia (lisää opiskelu aikaa heitetty roskiin). No mutta tänään sitten kokeen jälkeen kävin ostamassa piuhan millä saan kytkettyä tulostimen mun läppäriin ja on helpompi tulostaa. Tulostin 1 – Emilia 0.

Mulla on ollut tapana aina palkita itseni kokeen jälkeen. Etenkin jos on ollut paljon stressiä siihen liittyen. Yleensä aina huomaan jälkeenpäin kuinka on stressanut ihan turhaan ja pienestä palkinnosta tulee heti parempi mieli. tänään käytiin syömässä hampparia kun saatiin vielä kaksi vegaani ateriaa yhden hinnalla! Siihen vielä mukava kävely lenkki ja tee mukavassa kahvilassa ilman koulukirjoja, puhelinta tai mitään muuta. Kyllä virkistää ihmeellisesti. Tämän vuoksi tältä päivältä ei myöskään ole oikein kuvia koska en halunnut keskittyä mihinkään muuhun kun vain mun ruokaan, teehen ja maisemiin. Kaikki kuvat on otettu viimeviikolta aina matkan varrelta kun on kerennyt.

Vaikka saattaakin kuulostaa siltä että stressi on nyt ohi ja voin vaa chillata niin ei.. Koe kausi jatkuu ja mun on myös päätettävä mistä aiheesta teen myn loppytön/opinnäytetyön, ja siitä pitäis kirjoittaa parintuhannen sanan mittainen suunnitelma. Siihen lisäksi myös stressi siitä kun täällä on tapana maksaa vuokra aina useammalle kuukaudelle kerralla, mikä tarkoittaa nyt sitä että meillä on edessä viiden kuukauden vuokran maksu, mikä pistää kyllä vähän sydämmelle kun iso summa lähtee kerralla pankkitililtä. Noh, eipähän tarvitse sitten viiten kuukateen taas miettiä tai maksella vuokraa.

Nyt sitten siis alkaa opiskeleminen seuraavaa koetta varten. Tällaisina kiireisinä ja stressaavina aikoina mulla on ollut tapana aina tehdä opiskelu suunnitelma niin pysyy aikataulussa ja varmasti kerkeää lukea tarpeeksi. Näinä aikoiona tosin muut asiat jää helposti vähän taka-alalle. Kavereita ei tule nähtyä ja kotiin ei kerkeä olla niin paljon yhteydessä kuin ehkä haluaisi. Myös niinkin perusasiat kuin kotityöt jää helposti aina viimeiseksi listalla.

Tälle kaikelle ei vaan voi mitään ja semmoista se elämä joskus on. Kuitenkin kun aina muistaa sen että tämä stressi ja kiire on vain väliaikaista, ja yrittää pitää asiat ja elämän koossa parhaansa mukaan, niin ei se sitten loppujen lopuksi koko elämää kaada.

2 vastausta artikkeliin “Kiireitä, stressiä ja kyyneleitä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s