Riparilta päästyä noin kuusi vuotta sitten ostin mun edellisen kameran, mikä oli toinen omistamani kamera, mutta ensimmäinen jonka olin ostanut itse. Kyseessä siis on Canonin 1100D. Paljon on kyseistä kameraa tässä vuosien aikana tullut käytettyä. Viimeisen parin vuoden aikana käyttö on kuitenkin vähentynyt, sillä kameran koon ja painon vuoksi sitä on vaikea ja ärsyttävä kuljettaa mukana. Jos haluaa käydä ottamassa kuvia niin on nimenomaan mentävä niitä ottamaan niin että reissu on suuniteltu sitä varten. Kyseistä kameraa ei kehtaa eikä jaksa kantaa mukana joka kerta kun on jonnekkin lähdössä. Etenkin täällä Lontoossa kun joka puolella on niin paljon ihmisiä, niin haluaa että liikkuminen ja tavaroiden pakkaaminen laukkuun ja laukusta ulos on helppoa ja vaivatonta. Tämän vuoksi päätin, että nyt aika ostaa uusi kamera. Vanhankin kameran aion vielä ainakin toisaiseksi säilyttää ja katsoo sitten tulevaisuudesas että onko sille tarvetta vai ei.
Uusi kamera on siis huomattavasti vanhaa pienempi mutta silti laaadukas ja täydellinen mun tarpeisiini. Tämäkin kamera on Canonilta mutta huomattavasti erilainen vanhaan kameraan. Kyseessä on siis Canonin m100. Kameran valinassa meni jonkin aikaa ja luin palon arvosteluja ennen lopullista päätöstä. Tästä kamerasta en oikeestaan kuullut mitään pahaa, ainoastaan positiivista.
Kamera tipahti postiluukusta noin viikko sitten, mutta kiireiden vuoksi sitä en ole pahemmin kerennyt kokeilemaan. Sen mitä olen kerennyt kokeilemaan niin kamera on täydellinen mun tarpeisiini ja laatu on parempi kuin oletin. Kamera on todella helppokäyttöinen ja sen automaatti asetus on todella hyvä kun vertaa vanhaan kameraan jolla yleensä aina otin kuvia manuaali asetuksella.
Vaikka mulla ei hirveästi ehkä tulekkaan julkaistua missään mun ottamia kuvia niin silti niitä tulee aika paljon oteltua. On jotekin todella nautinollista ottaa kuvia jotka on hyvä laatuisia ja viehättää omaa silmää, vaikkei niitä muiden nähtäväksi aina laitakkaan. Vaikka tätä uutta kameraa en vielä ole päässyt hirveästi kokeilemaan, kesän aikana sillä tulee varmasti paljon kuvailtua.
Muistan kun sain joskus ala-asteella ensimmäisen kameran mun isovanhemmilta. Sitä ennen en oikeastaan ollut ikinä ottanut kuvia ellei ollut pakko jossain juhlissa ottaa muille kuvaa niiden kameralla. Muistan kuinka innoisani olin kun otin ensimmäisiä kuvia uudella ensimmäisellä kamerallani. Se oli jotenkin tosi siistiä vaikka eihän ne kuvat mitenkään tosi ihmeellisiä olleet. Muistan kuinka juoksin mökillä pitkin metsiä ottamassa kuvia kukkasista ja puskista.
Vaikka sitten ylä-asteella rippirahoilla ostin vähän paremman ja hienomman kameran niin ikinä en oikeastaan ole kuvia ottanut silleen tosissaan. Mulle se on aina vaan ollut semmoinen pikku harrastus. Ei mun kuvat vieläkään ole mitenkään ihmeellisiä tai erityisen hienoja, mutta en mä sitä ole oikeastaan ikinä hakenukkaan.
Itse olen jotenkin todella visuaalinen ihminen ja tykkään katsella ympärilleni. Mun päivää piristää jo se että kun kävelen nätissä ypäristössä tai kun näen jotain kaunista. Monesti mulle tulee sitten niitä tilanteita kun ajattelee et ei vitsi kuinka nättiä, pakko ottaa kuva. On kiva katella kuvia sit jälkeenpäin, vaikka ne kuvat ei mitään top artisti valokuvaaja luokkaa olekkaan. Ehkä sitten joskus kun jaksaa paremmin paneutua asiaan niin voi yrittää ottaa luovempia hienompia kuvia.
Emilia Parkkinen 