Ensimmäinen viikko kesälomaa on nyt takana. Pakko sanoa että tämän vähän reilun viikon aikana on kyllä saanut totutella siihen ettei tarvitse koko ajan olla tekemässä jotakin. Vaikka koulua mulla ei ole nyt ollut niin töissä on mennyt sellaiset kevyet 50h/viikko. Voisi luulla, että työt olisi polttanut mut ihan puhki mutt näin ei kuitenkaan ole. Tässä viimeisen vuoden aikan on niin jo tottunut siihen että on koko ajan menossa ja että vapaata ei ole, joten ei tämä töissä oleminen nyt niin paljoa haittaa (ainakaan vielä). Mikä ehkä eniten kuitenkin ahdistaa niin on se pieni vapaus töiden jälkeen. Niin oudolta kun se voikin kuulostaa niin se ylimääräinen vapaa-aika töiden jälkeen tuntuu oudolta eikä oikein tiedä että mitä tehdä. On vähän sellainen turhautunut olo kun tuntuu ettei osaa tehdä mitään produktiivista.
Vaikka suurin osa kesälomasta meneekin minulla töissä niin kyllä minä olen jotain pientä kerennyt tällekkin kesälle suunitella. Tämän viikon lopussa ollaan minun Lontoolaisten kavereiden kanssa tulossa Suomeen ja vietetään siellä minun synttärit ja Juhannus. Varmasti mielekiintoinen reissu tulossa sillä kuukaan näistä kavereista (poikakaveria lukuunottamatta) ei ole Suomessa aikaisemmin käynyt. Sunnitelmana on käydä jossakin pohjoisemassa vaeltamassa ja tietenkin käydä pikku Kajaanin yöelämässä. Loman päätteksi ollaan vielä Helsingissä pari päivää ennenkuin tullaan takaisin Lontooseen.
Heinäkuussa sitten olisi tarkoituksena käydä Skotlannin rajalla poikaystävän kotipaikkakunnalla viettämässä hänen syntymäpäivänsä, ja sitten Elokuun lopussa tapahtuukin jotakin todella jännää, nimittiäin ollaan lähdössä kahdeksi viikoksi Amerikkaan. Tarkemmin ottaen Floridan Disney Worldiin ja Universaliin. Mulla on aina ollut unelmana päästä siellä joskus käymään ja olen aina rakastanut Disneyä, joten tästä reissusta tulee varmasti yksi elämän ikimuistoisimmista.
Muita kesälomassuunitelmia ei sen kummemmin mulla vielä ole. Jossakin vaiheessa tietenkin pitää sitten kunnolla alkaa valmistelemaan ja lukemaan mun tulevaa lopputyötä varten, mutta nyt en halua edes miettiä koulua ja pänttäämistä vähään aikaan. Sitten kun olen saanut lopullisen suunnitelman ja päätöksen mun lopputyötä koskien tehtyä, niin varmasti kerron täälläkin tarkemmin että mistä minä sen aion tehdä. Nyt en oikeastaan ole vielä puhunut kenellekkään sen kummemmin mun lopputyöstä, mutta hui että olen innoissani siitä!
50h töitä viikossa yhdellä vapaapäivällä per viikko ei kerkeä paljon mitään ylimääräistä tehdä. Olen kuitenkin sen verran onnekas, että olen löytänyt työpaikan mitä en vihaa ja työn mistä tykkään. Jossain vaiheessa varmaan kirjoittelen enemmän vähän mun työstä ja siitä miten työskenteleminen täällä eroaa Suomeen, tai että miten odotukset työn teosta ja työpaikasta eroaa, sillä tästä aiheesta mulla on paljon kerrottavaa! Mutta joo, ei mua haittaa (ainakaan vielä) viettää suurinta osaa mun kesälomasta tehden kahvia ja harjoitellen mun latte art- skilssejä!
Itse olen aina ollut jotenkin todella herkkä muutoksille ja tasapainon pitäminen on ollut aina haastavaa silloin kun asiat vähänkään muuttuu, mutta tänä vuonna olen mennyt niin paljon oman mukavuusalueen ulkopuolelle, ja tämän myötä olen oppinut hallitsemaan omaa elämää paremmin. Joillekin tämä voi olla itsestäänselvyys, mutta itse en olisi koskaan voinut uskoa että on mahdollista olla näinkin itsetietoinen kuin mitä nyt olen, ja että kuinka paljon se voi vaikuttaa elämään. Minulla oli aina ennen tapana ajatella että se helpoin tie on se paras tie, mutta sillä tavalla jää todella paljosta paitsi eikä oikein pääse elämässä eteenpäin vaan jää junaamaan paikalleen. Ei minun tarvitsisi tehdä 50h töitä viikossa ja herätä joka aamu kello neljä, mutta se mahdollistaa muita aioita mitä haluan tehdä. Mieluummin käyn töissä ja ansaitsen rahaa, kuin se että kulutan minun ajan tehden yhtään mitään.
Mulle on aina sanottu, että jos ikinä tuntuu siltä ettei enää jaksa, niin sitten ei ole pakko. Aina voi lopettaa asiat kesken jos ei jaksakkaan, mutta jos ikinä ei edes kokeile niin voi jäädä paitsi monista asioista. Minä elän ja menen ihan oman jaksamisen mukaan. Sitten jos alkaa tuntua siltä ettei enä jaksa niin sitten pitää muuttaa jotain elämässä. Toistaiseksi ainakin minulla on hyvä näin, ja sitten jos työt alkaa painaa päälle liikaa niin katsotaan mitä sille asialle voi tehdä. Nyt vain innolla odottamaan että mitä tämä tuleva kesä tuokaan tullessaan.
Emilia Parkkinen 