Tulevaisuuden pohtimista

Itse olen aina ollut todella määrätientoinen ja perillä siitä mitä haluan elämälläni tehdä tai mihin suuntaan mennä. Tästä syystä en ole koskaan oikeastaan edes pohtinut niitä muita vaihtoehtoja. Olen suoraan mennyt sitä yhtä määränpäätä kohti miettimättä että no mutta entä jos menisikin eri suuntaan.

Ylä-asteella mulle oli ihan selvää että seuraavaksi menen lukiota kohti ja lukion lopussa mulle oli ihan selvää että haluan lähteä opiskelemaan psykologiaa. Aina olin ollut kiinostunut ulkomailla opiskelusta mutta vaihtoon en uskaltanut lukio aikana lähteä. Lukiossa kun käytiin sitten tutustumassa Oulun yliopistoon niin juttelin erään opiskelijan kanssa siellä joka kertoi mulle Eglannissa opiskelemisesta ja siitä kuinka EU:sta tulevat opiskelijat saa lukukausi maksuihin lainan. Muistan kun porukat tulivat minua sitten omalta Lukiolta myöhemmin sinä iltana hakemaan niin autossa ilmoitin heille että minä se muuten lähden lukion jälkeen Englantiin.

Nyt yliopisto aikana olen miettinyt sitä että no mitäs seuraavaksi. Tässä kahden ensimmäisen vuoden aikana minua on alkanut kiinostamaan neuropsykologia. Tiedän myös että haluan asettua tulevaisuudessa asumaan Suomeen. Lontoo on mulle se ensimmäinen oma paikka missä olen asunut, mutta en tiedä jaksaisinko täällä koko elämääni asua. Suomessa neuropsykologiaa opiskeleemaan pääseminen on kuitenkin aika haastavaa. Silti kuitenkin haluaisin kokea yliopisto elämää myös Suomessa.

Suunnitelmana siis on ollut että valmistumisen jälkeen tultaisiin Suomeen. Nyt kun olen kuitenkin miettinyt asioita ja kun on käynyt koti Suomessa aina vierailulla niin on tajunnut sen että kotiin pääsee aina. Nyt olen alkanut myös miettimään sitä että miksei nyt kun on vielä nuori eikä ole esteitä, kävisi ja kokeilisi. Kotiin kyllä pääsee aina mutta kotoa pois lähteminen voi ollakin haastavempaa jos on jo asettunut paikoilleen.

Olen myös miettiny sitä, että onko neuropsykologia todella se mitä haluan tehdä. Koulussa se on kuitenkin minulle minun heikoin kurssi. Aiheena se kiinostaa minua todella paljon, mutta sen opiskeleminen on niin vaikeaa että en nauti sen lukemisesta yhtä paljon kuin muiden aineiden lukemisesta. En tiedä onko se sitten vain laiskuutta kun pitäisi laittaa enemmän energiaa johonkin niin siitä ei enää nautikkaan niin paljoa.

Olen myös nyt ollut samassa työpaikassa viime marraskuusta lähtien, mutta nyt on tullut halu löytää töitä omalta alalta. Nyt kun olen aloittamassa yliopiston kolmatta ja viimeistä vuotta nii mahdollisuudet löytää töitä omalta alaltakin ovat kasvaneet. Tässä tullaan taas takaisin siihen että mihin suuntaan minä haluan lähteä, ja asiasta en nyt vielä ole aivan 100% varma. Toki näin aluksihan ihan minkälainen kokemus omalta alata auttaa sitten tuleaisuudessa menemään eteenpäin olipa se suunta ihan mikä tahansa.

Olen siis ensimmäistä kertaa nyt sellaisessa tilanteessa että en ole varma mihin suuntaa mennä. Ikäänkuin on jumissa kun ei tiedä että kääntyykö oikealle vai vasemmalle, mutta ei haluaisi jatkaa suoraankaan. Eihän minulla kiire vielä ole, mutta kun on tottunut siihen että määränpää ja suunta on aina selkeänä niin tällaisessa tilanteessa tulee vähän sellainen apua mitä tapahtuu ja mitä minun pitää tehdä olo. Ja sitten kun on vielä vähän kärsimätön niinkuin minä ettei tykkää odotella vaan vastaukset pitää olla heti pöydällä, niin asia on mietityttää päivittäin. Toki kai se, että asia on mielessä koko ajan voi olla hyväkin asia. Eihän sitä vastausta koskaan saa jos asiaa ei mieti.

Nyt kun olen tässä parin vapaapäivän aikana käynyt kiertelemässä kaupungilla niin löysin tällaisen kirjan kuin ”LESS is MORE”. Kirja on tällaiselta brandilta kuin kikki. Kirja ei ole siis sellainen kirja mitä vain luetaan vaan sellainen jota tulee itse täyttää. Sen ideana on auttaa löytämään ne asiat elämässä mitkä merkitsee ja mitä todella haluaa, ja auttaa pääsemään eroon niistä asioista, mitkä elämässä ovat turhia tai vain häiritsemässä omien saavutusten saavuttamista. Tämä ”less is more” sanonta on ehkä tunnetumpi minimalsimin parissa mutta tässä kirjassa se viittaa kaikkeen elämässä; konkreettisiin asioihin, siihen mihin me kulutetaan meidän energiamme ja aikamme, ja meidän ajatuksiimme. Sitten kun olen tutustunut kirjaan vähän paremmin niin varmaan tulen kirjoittamaan siitä enemmän.