Visiitti Koti Suomeen; kulttuurieroja ja turistioppaana olemista

Nyt onkin sitten loma koti suomessa ohitse ja on aika palata arkeen. Melkein pari viikkoa kavereiden kanssa vierähti Suomessa. Pääosin oltiin ihan meillä kotona porukoiden luona, mutta kyllä siihen kahden viikon ajalle mahtui muutakin aktivitettia.

Loma akoi heti tietenkin kavereita näkemällä. Viimeksi olin omia Suomalaisia kavereitani nähnyt Jouluna eli noin puolivuotta sitten. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka minun Englantilaiset kaveri erosivat ja olivat erilaisia minun Suomalaisiin kavereihin verratuna. Kyllä se vain niin on että ne toisistaan eroavat joillakin tavoin, mutta tämähän ei ole huono juttu vaan enemmänkin rikkaus. Saa palan molemmista maailmoista.

Loma jatkuikin sitten mökkeilemällä. Niinkin pieni asia kuin metsän ympäröivänä oleminen oli minun Englantilaisille kavereilleni ihmeellistä ja hienoa. Käytiin sitten katsomassa näitä metsäisiä maisemia Paljakan ja Vuokatin vaarojen päältä kotimatkalla ja sehän kruunasi tietenkin kaiken. Kun on asunut kiireisen kaupungin ytimessä niin arvostaa sitä hiljaisuutta ihmisten vähäisyyttä. Kaverit sanoivat, että metsän ympäröivänä oleminen jotenkin rauhoittaa mieltä.

Mökillä käytiin soutamassa, saunomassa ja uimassa, sekä kerrotiin tarinoita esi-isitä ja suomen sodasta. Kaverit rakastivat saunomista ja nyt hekin ymmärtävät kun minä aina Lontoossa valitan siitä, kuinka ei tule puhdasta oloa kun on käynyt vain suihkussa, eikä ole päässyt saunomaan kuukausiin. Saunottiin joka päivä ja iho kyllä kiitti. Kaveritkin huomasi eron kuinka heidän iho pehmeni heti ensimmäisen sauna kerran jälkeen.

Mökille oltaisiin jääty pidemmäksikin aikaa mutta oli pakko palata takaisin koti Kajaaniin, sillä seuraavana päivänä juhlittiin syntymäpäiviäni. Seuraava päivä menikin siis kakkua syöden ja jutustellen kuulumisia. Lahjoja en pyytänyt mutta kyllähän sieltä muutama lahja siitä huolimatta tuli. Suurimmaksi osaksi jotain muumeihin liittyvää, mikä ei ole yllätys, sillä kuka nyt ei muumeja rakastaisi.

Loman kohokohta oli sitten tietenkin reissu Hossaan ja Rukalle. Ensin käytiin Hossassa vaeltamassas 5km, jonka jälkeen sitten ajettiin Rukalle mökkiin ja vietettiin siellä yö. Olin kerran aikaisemmin käynyt Hossassa ja kyllähän ne Julman-Ölkyn näkymät olivat vieläkin aivan yhtä hienot. Kaveritkin tykkäsi ja sanoivat että olivat yhdet elämiensä parhaista näkymistä. Seuraavana päivänä sitten käytiin Rukan kylässä pitsalla ja ajettiin Hossan poropuiston kautta takaisin Kajaaniin. Ne jotka tuntevat minut hyvin tietävät, että rakastan poroja yli kaiken. Päästiin ruokkimaan poroja ja hengailemaan niiden kanssa ihan vapaasti, mikä oli tietenkin ainakin minun reissun kohokohta. Kavereille se oli ensimmäinen kerta kun näkivät poroja ja hekin rakastuivat näihin karvaisiin otuksiin aivan täysin. Porotkin näyttivät nauttivan meidän seurasta.

Juhannus vietettiin ihan meillä kotona kavereiden kesken, jonka jälkeen sitten olikin aika Maanantai aamuna aikaisin lähteä kohti Helsinkiä. Itse olen Helsingissä aikaisemmin käynyt vain muutaman kerran elämässäni enkä koskaan ole siitä kaupunkina hirveästi pitänyt. Nyt kuitenkin tässä parin päivän aikana kerkesin jotenkin tykästyä Helsinkiin. Se on sopiva sekoitus jotakin Kajaanin ja Lontoon väliltä. Suurkaupunki mutta vähemmällä hälinällä ja ihmismäärällä. En silti ehkä haluaisia asettua asumaan Helsinkiin mutta voisin siellä vaikka muutaman vuoden kokeilla asua. Turistin näkökulmasta Helsinki ei ehkä ole mikään mielenkiintoisin matkakohde, mutta muuten se on oiken kaunis kaupunki. Kaveritkin sanoivat että jos turistina olisi käynyt vain Helsingissä niin olisi kyllä ollut matka hirveä pettymys. Jos suomessa aikoo käydä niin kannattaa kuulema mieluummin käydä pohjoisessa.

Tämä melkein pari viikkoa vierähti todella nopeasti ja paljon kerettiin tehdä ja kokea. Paljon tuli myös opittua niin itsestä ja omasta suhtautumisesta asioihin kuin kavereistakin. Oli kiva nähdä kuinka kaverit reagoi siihen millaista minun elämä on ja mistä minä olen kotoisin. Ehkä sitten tulevaisuudessa on minun vuoroni käydä katsomassa että mistä minun kaverini ovat lähtöisin ja millaista heidän elämä on/on ollut.

Tähän loppuun vielä pieni lista suoraan minun matkassa olleilta kavereilta niistä asioista mihin he kiinnitivät reissun aikana huomiota:

1. Sisällä ei saa pitää kenkiä jalassa.

2. Se että kuinka paljon joka paikassa oli metsää ja todella paljon järviä.

3. Hiljaisuus koska missään ei ole hirveästi ihmisiä.

4. Hanavesi on paljon parempaa kuin täällä Lontoossa.

5. Majoneesit oli ’on point’.

6. Alko on aina kiinni.

7. Se että on ihan normaalia olla alasti saunassa muiden kanssa.

8. Se että Helsingissä suurinosa ihmisistä puhui Englantia mutta että pohjoisessa hädintuskin kukaan osasi puhua Englantia.

9. Pullojen kierrätys ja se että siitä saa rahaa.

10. Että ainakaan Kajaanissa ei ole oikeastaan minkäänlaista kahvila/ravintola kulttuuria verrattuna muihin maihin.

Opiskelijan kesäloma

Ensimmäinen viikko kesälomaa on nyt takana. Pakko sanoa että tämän vähän reilun viikon aikana on kyllä saanut totutella siihen ettei tarvitse koko ajan olla tekemässä jotakin. Vaikka koulua mulla ei ole nyt ollut niin töissä on mennyt sellaiset kevyet 50h/viikko. Voisi luulla, että työt olisi polttanut mut ihan puhki mutt näin ei kuitenkaan ole. Tässä viimeisen vuoden aikan on niin jo tottunut siihen että on koko ajan menossa ja että vapaata ei ole, joten ei tämä töissä oleminen nyt niin paljoa haittaa (ainakaan vielä). Mikä ehkä eniten kuitenkin ahdistaa niin on se pieni vapaus töiden jälkeen. Niin oudolta kun se voikin kuulostaa niin se ylimääräinen vapaa-aika töiden jälkeen tuntuu oudolta eikä oikein tiedä että mitä tehdä. On vähän sellainen turhautunut olo kun tuntuu ettei osaa tehdä mitään produktiivista.

Vaikka suurin osa kesälomasta meneekin minulla töissä niin kyllä minä olen jotain pientä kerennyt tällekkin kesälle suunitella. Tämän viikon lopussa ollaan minun Lontoolaisten kavereiden kanssa tulossa Suomeen ja vietetään siellä minun synttärit ja Juhannus. Varmasti mielekiintoinen reissu tulossa sillä kuukaan näistä kavereista (poikakaveria lukuunottamatta) ei ole Suomessa aikaisemmin käynyt. Sunnitelmana on käydä jossakin pohjoisemassa vaeltamassa ja tietenkin käydä pikku Kajaanin yöelämässä. Loman päätteksi ollaan vielä Helsingissä pari päivää ennenkuin tullaan takaisin Lontooseen.

Heinäkuussa sitten olisi tarkoituksena käydä Skotlannin rajalla poikaystävän kotipaikkakunnalla viettämässä hänen syntymäpäivänsä, ja sitten Elokuun lopussa tapahtuukin jotakin todella jännää, nimittiäin ollaan lähdössä kahdeksi viikoksi Amerikkaan. Tarkemmin ottaen Floridan Disney Worldiin ja Universaliin. Mulla on aina ollut unelmana päästä siellä joskus käymään ja olen aina rakastanut Disneyä, joten tästä reissusta tulee varmasti yksi elämän ikimuistoisimmista.

Muita kesälomassuunitelmia ei sen kummemmin mulla vielä ole. Jossakin vaiheessa tietenkin pitää sitten kunnolla alkaa valmistelemaan ja lukemaan mun tulevaa lopputyötä varten, mutta nyt en halua edes miettiä koulua ja pänttäämistä vähään aikaan. Sitten kun olen saanut lopullisen suunnitelman ja päätöksen mun lopputyötä koskien tehtyä, niin varmasti kerron täälläkin tarkemmin että mistä minä sen aion tehdä. Nyt en oikeastaan ole vielä puhunut kenellekkään sen kummemmin mun lopputyöstä, mutta hui että olen innoissani siitä!

50h töitä viikossa yhdellä vapaapäivällä per viikko ei kerkeä paljon mitään ylimääräistä tehdä. Olen kuitenkin sen verran onnekas, että olen löytänyt työpaikan mitä en vihaa ja työn mistä tykkään. Jossain vaiheessa varmaan kirjoittelen enemmän vähän mun työstä ja siitä miten työskenteleminen täällä eroaa Suomeen, tai että miten odotukset työn teosta ja työpaikasta eroaa, sillä tästä aiheesta mulla on paljon kerrottavaa! Mutta joo, ei mua haittaa (ainakaan vielä) viettää suurinta osaa mun kesälomasta tehden kahvia ja harjoitellen mun latte art- skilssejä!

Itse olen aina ollut jotenkin todella herkkä muutoksille ja tasapainon pitäminen on ollut aina haastavaa silloin kun asiat vähänkään muuttuu, mutta tänä vuonna olen mennyt niin paljon oman mukavuusalueen ulkopuolelle, ja tämän myötä olen oppinut hallitsemaan omaa elämää paremmin. Joillekin tämä voi olla itsestäänselvyys, mutta itse en olisi koskaan voinut uskoa että on mahdollista olla näinkin itsetietoinen kuin mitä nyt olen, ja että kuinka paljon se voi vaikuttaa elämään. Minulla oli aina ennen tapana ajatella että se helpoin tie on se paras tie, mutta sillä tavalla jää todella paljosta paitsi eikä oikein pääse elämässä eteenpäin vaan jää junaamaan paikalleen. Ei minun tarvitsisi tehdä 50h töitä viikossa ja herätä joka aamu kello neljä, mutta se mahdollistaa muita aioita mitä haluan tehdä. Mieluummin käyn töissä ja ansaitsen rahaa, kuin se että kulutan minun ajan tehden yhtään mitään.

Mulle on aina sanottu, että jos ikinä tuntuu siltä ettei enää jaksa, niin sitten ei ole pakko. Aina voi lopettaa asiat kesken jos ei jaksakkaan, mutta jos ikinä ei edes kokeile niin voi jäädä paitsi monista asioista. Minä elän ja menen ihan oman jaksamisen mukaan. Sitten jos alkaa tuntua siltä ettei enä jaksa niin sitten pitää muuttaa jotain elämässä. Toistaiseksi ainakin minulla on hyvä näin, ja sitten jos työt alkaa painaa päälle liikaa niin katsotaan mitä sille asialle voi tehdä. Nyt vain innolla odottamaan että mitä tämä tuleva kesä tuokaan tullessaan.

Väriä elämään ja piristystä päivään: Optimismi ja tasapainon löytäminen

Koekausi on ohi ja pääsin viimeinkin testailemaan uutta kameraa ihan ajan kanssa. Täällä Lontoossa on jo täysi kesä ja hellettä on riittänyt. Hyvät ilmat inspiroi ja motivoi lähtemän liikkelle. Vaikka nämä helteet itselle ainakin on tosi rankkoja, enkä viihdy auringossa kauaa, sillä huono-olo ja heikkous iskee nopeasti. Veden juonti ja suolaisen syöminen auttaa vain hetkellisesti. Oon ehkä vähän outo siinä mielessä että en hirveästi välitä kuumista ilmoista vaikka muuten kyllä tykkään kesästä.

Notting hill täällä Lontoossa on tunnettu sen värikkäistä taloista, ja jo pitkään olin halunnut käydä niitä katselemassa. Viimeinkin niitä pääsin katselemaan ja se oli myös hyvä paikka testailla uutta kameraa. Vaikka pari tuntia kyseisellä alueella tulikin käveltyä ja kuvia oteltua, niin paljon on viellä näkemättä ja varmasti tulen tuolla käymään useampaan otteeseen.

Lontoossa kaikki talot on yleensä samaan kaavaan rakennettu ja maalattu, joten on tosi outoa nähdä taloja jotka poikkeaa tästä tietystä mallista. On jotenkin todella piristävää nähdä jotain erilaista. On jotenkin tottunut siihen ruskeaan ja valkoiseen katunäkymään, tai sitten keskustassa ehkä vähän modernisempaan näkymään. Tämä alue on jotenkin hieno sekoitus uutta ja vanhaa pienellä piristyksellä. Ja pakko sanoa että tämä Notting hill alue on varmaan mun uusi lemppari alue. Se on hyvin yksinkertaisesti vain niin kaunista aluetta että VAU! Jos saisin valita missä päin Lontoota asuisin niin varmaan sanoisin että tällä kyseisellä alueella. Tällä alueella on kuitenkin aika kallista asua joten se saa jäädä vain unelmaksi.

Lontoo alueena on todella harmaa ainakin omasta mielestä. Turisteille täällä saattaa olla todella kaunista, mutta kun täällä on ollut melkein sen pari vuotta nyt niin näkymä alkaa käydä tylsäksi ja siihen alkaa jo tottua. Vähän samalla tavalla kuin ennen tänne muuttoa oman pikku kaupungin näkymät oli jo käyneet tylsäksi, mutta nyt aina kun tulee käymään koti suomessa jotenkin nauttii niistä näkymistä mitkä ennen saattoi oli tylsiä. Täällä Lontoossa onneksi on niin paljon nähtävää että kun vähän jaksaa lähteä oikeasti liikkeelle niin varmasti löytää jotain uutta ja hienoa.

Nyt siis mulla on koekausi loppunut ja toka vuosi on purkissa. Tämähän siis tarkoittaa sitä että mulla alkoi kesäloma. Ajatus siitä että voi vain olla eikä tarvitse miettiä mitään koulujuttuja kummastuttaa. Kun viisi kuukautta on ollut putki päällä ja joka päivä on stressanut ja antanut kaikkensa niin se, että saa vain maata sängyssä tai lähteä käymään ilman sitä että tarvitsee miettiä ”Mutta jos nyt lähden käymään jossain tai katson tunnin netflixiä niin kerkeänkö tehdä koulujutut ajallaan” tuntuu vähän oudolta. Tuntuu että jotain on unohtunut kun se tiukka rutiini on rikki. Mitä mä nyt teen vapaa-ajalla?

Uusien rutiinin löytäminen voi olla vaikeaa. Rutiinit on tärkeitä ja niiden avulla ihmismieli ns. pysyy kasassa. Ei kuitenkaan ole hyvä jos on ruutinien orja. Itselle oli yliopiston ensimmäisenä vuotena ja vielä tokan vuoden alussakin vaikeaa löytää se tasapaino rutiinien kanssa. Ajan kanssa kuitenkin on löytänyt sellaisen täydellisen tasapainon minkä kanssa on helppo elää ilman että tulee niitä ”onko tässä edes mitään järkeä” ”en jaksa” ”miks mä oon tähän hommaan lähteny” ajatuksia.

Mikään ei kuitenkaan ole täydellistä ja joskus tämä löydetty tasapaino voi horjua. Kaikki ei aina mene suunnitellusti ja tällaiset asiat voi lyödä suunnitelmat läjään. On tärkeää tiedostaa miten itse asioihin reagoi jotta tällaisissa yllättävissä tilanteissa osaa toimia niin että se tasapaino pysyy. Jos tämä tasapaino horjahtaa liikaa niin monesti alkaa se kierre että ei jaksa panostaa kouluun ja se tuntuu turhalta; tämän johdosta tietämättään laittaa itsensä tilanteisiin, jotka stressaa enemmän ja tekee koulun käynnistä entistä ärsyttävämpää ja epänautinnolisempaa.

On myös tullut huomattua luokkakavereista että joillakin on semmoinen suhtautuminen opiskeluun ja koulun käyntiin että sen pitäisi olla helppoa. Opiskelemisen ei kuulu olla helppoa, eikä oikeastaa minkään elämässä kuulu olla helppoa. Jos kaikki elämässä olisi helppo niin me ei ikinä opittaisi ja kasvettaisi henkisesti. Tämähän ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö elämästä voisi nauttia normaalisti vaikka samaan aikaan olisikin muita haasteita joiden kanssa pitää elää. Kun oppii nauttimaan näistä haasteista ja löytää sen oman tavan niiden kanssa elämiseen niin tulee se halu päästä eteenpäin ja kokeilla uusia asioita, ja hakea lisää haasteita, vaikka se hullulta saattaa kuulostaakkin.

On jotenkin todella outoa ja tietyllä tavalla hienoakin huomata miten itse on kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana. Muistan silloin lukio aikana että silloin jo tuntui kuinka paljon oli kasvanut kun vertasi ylä-aste aikaan mutta nyt tuntuu että jos Emilia 17-v oltaisi laitettu tähän elämän tilanteeseen missä nyt olen niin olisin ollut ihan riekaleina ja sekaisin. Ja vaikka se itsekkäältä saattaa kuulostaakin niin on tuntuu hienolta kun voi olla ylpeä itsestään ja voi nähdä kuinka on oppinut käsittelemään vaikeita tilantaita aivan uudella tavalla.

Yksi asia minkä olen oppinut on pienten asioiden arvostaminen ja sen että näkee jotain positiivsta kaikessa. Ennen olin hirveä pessimisti ja joo vieläkin aina ajoittan se pieni pessimisti yrittää kaivautua esiin mutta ei kai siitä voi kokonaan eroon päästä jos Kainuussa on syntynyt. Se pieni pessimismi on hakattu niin syvälle geeniperimään että se siellä tulee pysymään. Ennen inhosin sellaista yli positiivisuutta. Nyt on kuitenkin oppinut kuinka sellaisella negatiivisella pessimismillä ei tee muuta kuin hallaa vain itselle. Ihmiset eivät ehkä ymmärrä että voi olla optimistinen ilman että on sinisilmäinen ja että voi olla varovainen ilman että on pessimistinen. Kun on löytnyt sen positiivisen asenteen niin elämä ei ole enää sitä päivästä toiseen elämistä. Niikuin aiemmin sanottu, tämä vuosi opetti mulle paljon ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen oikeasti ylpeä itsestäni eikä hävetä myöntää sitä.

 

Follow my blog with Bloglovin