Takaisin koulun penkille

Nyt on melkein kaksi viikkoa koulun aloittamisesta ja olen päässyt pikku hiljaa takaisin rutiineihin kiinni. Odotin innolla koulun alkua ja tätä viimeistä kolmatta opiskelu vuotta, mutta pakko myös sanoa että mentiin nollasta sataan aivan kerralla. Ensimmäisen viikon jälkeen stressi tulevasta vuodesta, työn määrästä ja ajan riittämisestä oli jo taivaissa.

Tänä vuonna minulla on siis vain kolmena päivänä luentoja viikossa (3h per luento), mutta tästä huolimatta kiirettä on riittänyt. Vaikka kiirettä ja stressiä on paljon, niin silti olen nauttinut näistä parista viikosta ja innolla odotan mitä vuosi tuo tullessaan. Ollaan käsitelty mielenkiinoisia aiheita ja tunnit ovat olleet interaktiivisempia kuin aiempina vuosina.

Juuri ennen kuin koulu alkoi sain ostettua itselleni myös oman työpöydän, mitä minulla ei viime vuonna ollutkaan. Se on helpottanut todella paljon motivoimalla opiskelemaan. Kun on myös hyvä ja kotoisa työpöytä mistä pitää niin opiskelukin on mukavampaa. Ostin työpöydän ihan vain ikeasta ja hintaa sille tuli yhteensä vain £16 mikä sopii näin opiskelijan budjettiin oikein mainiosti. Ennen opiskelin aina joko keittiönpöydän ääressä tai sängyllä minkä takia minulla oli viime vuonna aika paljon niska kipuja.

Yksi vaikeimmisita asioista tässä arkeen palaamisesa on varmaan ollut se asioiden ajoittaminen, sekä se ettei jää lukemaan liian pitkäksi aikaa ja unohda kotitöitä ja kavereita. Itse aloitin lukemisen jo kaksi viikkoa enne koulun alkua ihan juuri siksi että nyt koulun alettua ei tarvitse niin paljon stressata. Vielä ei ole kuitenkaan ole ajan käyttö kokonaan hallinnassa. Välillä tulee opiskeltua liian pitkään ja välillä taas menee liikaa aikaa muiden asioiden parissa mitkä on aivan turhia.

Tässä nyt vain tällainen pieni katsaus että mitä tässä parin viikon aikana on oikein tapahtunut, mikä siis on ei paljon mitään muuta kuin kouluun totuttelemista. Kunhan kunnolla saan taas kiinni rutiineista ja ajankäytöstä niin kirjoitan vähän enemmän ja kerron millaisia minun tyypilliset päivät yleensä ovat näin koulupäivinä.

Pikakatsaus ja kuulumiset

Virallisesti mun koekausi alkoi viimeviikolla ja ensimmäiset kaksi koetta ovat nyt takana. Kiirettä on riittänyt mutta ensimmäiset kokeet on stressistä huolimatta menneet hyvin. Mä harvoin stressaan mistään mutta sitten kun se stressi puskee päällee niin se tulee ja lujaa. Tästä huolimatta, silloin kun mua streessaa paljon mun kouluarvosanat on normaalia parempia.

Pakko sanoa että kun on viisi kuukautta tauotta opiskellut päivittäin niin tässä vaiheessa vuotta alkaa jo aivot hakkaamaan tyhjää. Tuntuu että on tullut opittua niin paljon uutta ja niin nopeasti että omille ajatuksille ei jää paljon aikaa. Ajatus siitä että enään on vain kaksi viikkoa jäljellä koulua tuntuu oudolta. Mitä mä sitten teen töiden jälkeen ja vapaa-päivinä? Ajatus siitä että sais vaan istua ja olla tekemättä mitään ilman että tarvitsee miettiä mitään kouluun liittyvää tuntuu vähän hassulta.

Viime viikko on tullut vaan istuttua kotona, ja sen kyllä heti huomaa ku ei ole käyny missään. Lukemisesta tulee heti vaikeampaa ja alkaa tekemään kaikkea muuta kuin mitä pitäisi. Ongelmanahan oli se että lääkrikäyntien ja muiden extra kiireiden vuoksi ei ole jaksanut lähteä kotia pidemmälle. Nyt ensi viikkoa odottelen että pääsee taas liikkumaan kotoa muualle.

Nämä on niitä aikoja kun voi olla vaikeaa pysyä positiivsena, mutta kun muistuttaa itselle että tämä kiire ja stressi ei kestä ikuisesti ja keskittyy niihin hyviin asoihin niin se negatiivisuus ei pääse valtaansa. Itseä piristää mukavat työkaverit ja asiakkaat, hyvät arvosanat ja tällä herkellä myös odotan innolla että uusi kamera pujahtaa postiluukkuun.

Voi olla että tässä seuraavan parin viikon aikana ei hirveästi tänne blogiin tule päiviteltyä juuri siitä syystä että ei ole aikaa miettiä muuta kun koulua nyt. Ideoita mistä haluan kirjoittaa kyllä löytyy mutta aikaa niiden kirjoittamiseen ei juurikaan. Tässäkin nyt vain tämmöinen pieni katsaus että missä tällä hetkellä mennään.

Kiireitä, stressiä ja kyyneleitä

Lukuvuosi lähenee loppuaan mikä siis myös tarkoittaa sitä, että koekausi on alkanut. Tänään oli koe kauden ensimmäinen koe ja vielä on kolme jäljellä. Tämä saattaa kuullostaa vähältä, mutta kun siihen lisää muut palautettavat työt, luennot, opinnäytetyö palaverit ja työt, niin ei jää paljoa aikaa kokeisiin lukemiselle. Tämä kuitenkin on osa tätä yliopisto elämää.

Henkilökohtaisesti osaan ajoittaa ja säännellä mun elämää niin että harvoin alkaa mikään stressaamaan niin paljoa että se aiheuttas mikäänlaista epämiellyttävää ahdistusta. Viime viikko kuitenkin oli poikkeus. Viime kuussa oli monta palautustyötä ja vapaa päivätkin meni kirjastossa. Kevät flunssa siihen päälle ei myöskään helpottanut kouluhommien edistymistä.

Millaisia palautustöitä mulla on siiten viimeaikoina ollut? Viime vuonna palautus työt oli lähinnä esseitä ja raporttjea valmiista aiheista. Tänä vuonna kuitenkin ollaan jouduttu itse tekemään tutkimuksia raportteja ja esseitä varten, mikä sitten tietenkin vie kolme kertaa enemmän aikaa. Vaikka palautustyöt tänä vuonna ovatkin olleet monimutkaisempia ja aikaa vieviä, ne on myös olleet mielenkiintoisempia. On ollut mukava päästä tutkimaan aiheita mitkä itseä kiinostaa sen sijaan että annetaan valmiit tulokset aiheesta mikä ei itseä edes kiinosta. Tämä on myös näkynyt mun arvosanoissa. Parhaimmat arvosanat olen saanut näistä tutkimuksista mitkä ollaan itse saatu rakentaa.

Vaikka nämä koulutyöt ovatkin olleet ihan mieluisia, ne on aiheuttanut paljon stressiä. Koska mä harvoin mistään stressaan, sitten kun se stressi puhkeaa niin se on yleensä sitä että itketään naurettaville asioille mille jälkeenpäin voikin nauraa. Hyvä esimerkki tästä on se kun mun piti ostaa tulostin, mitä en olisi halunnut ostaa, sillä meillä on ilmaiset tulostimet meidän rakennuksen alakerrassa. Nämä tulostimet ei kuitenkaan usein toimi ja niistä on aina muste loppunut. Koska koe kausi alkoi niin oli pakko saada tulosettua luento muistiinpanoja sun muuta, joten oli pakko ostaa tulostin. No se tulostin jonka ostin on WIFI tulostin niin ei tarvitse johtojen kanssa aina hämmentää ja voin tulostaa vaikka suoraan puhelimesta. Sitten se tulostin viimeinkin saapui ja aloin asentamaan sitä että saisin muistiinpanot tulostettua. Tämä asennus ei kuitenkaan mennyt ihan niikuin olisin halunnut ja kymmennen tunnin työpäivän jälkeen mulla meni kolme tuntia sen asentamiseen, minkä jälkeen vielä tälläkään tällä hetkellä (kolme päivää myöhemmin) sitä en ole saanut toimimaan. Se kolmen tunnin asennus loppui siihen kun itkin tulostimen edessä koska en saanut sitä WIFIä toimimaan ja käytin niin paljon aikaa siihen kun mun olisi pitänyt lukea kokeeseen. Eihän mun olisi tarvinnut sen tulostimen kanssa kolmea tuntia illalla häärätä vaan oisin voinut lukea kokeeseen ilman niitä tulostettua muistiinpanojakin, mutta minkäs sille voi kun on niin itsepäinen. Minä kun olin päättänyt että minä ne muuten sinä iltana tulostan niin minähän se en luovuta ennenkun homma on tehty. Kai se sitten kaiken sen stressin ja kiireen keskellä niin otti hengen ja egon päälle etten yhtä tulostinta saanut toimimaan että piti itkeä vielä seuraavat kaksi tuntia (lisää opiskelu aikaa heitetty roskiin). No mutta tänään sitten kokeen jälkeen kävin ostamassa piuhan millä saan kytkettyä tulostimen mun läppäriin ja on helpompi tulostaa. Tulostin 1 – Emilia 0.

Mulla on ollut tapana aina palkita itseni kokeen jälkeen. Etenkin jos on ollut paljon stressiä siihen liittyen. Yleensä aina huomaan jälkeenpäin kuinka on stressanut ihan turhaan ja pienestä palkinnosta tulee heti parempi mieli. tänään käytiin syömässä hampparia kun saatiin vielä kaksi vegaani ateriaa yhden hinnalla! Siihen vielä mukava kävely lenkki ja tee mukavassa kahvilassa ilman koulukirjoja, puhelinta tai mitään muuta. Kyllä virkistää ihmeellisesti. Tämän vuoksi tältä päivältä ei myöskään ole oikein kuvia koska en halunnut keskittyä mihinkään muuhun kun vain mun ruokaan, teehen ja maisemiin. Kaikki kuvat on otettu viimeviikolta aina matkan varrelta kun on kerennyt.

Vaikka saattaakin kuulostaa siltä että stressi on nyt ohi ja voin vaa chillata niin ei.. Koe kausi jatkuu ja mun on myös päätettävä mistä aiheesta teen myn loppytön/opinnäytetyön, ja siitä pitäis kirjoittaa parintuhannen sanan mittainen suunnitelma. Siihen lisäksi myös stressi siitä kun täällä on tapana maksaa vuokra aina useammalle kuukaudelle kerralla, mikä tarkoittaa nyt sitä että meillä on edessä viiden kuukauden vuokran maksu, mikä pistää kyllä vähän sydämmelle kun iso summa lähtee kerralla pankkitililtä. Noh, eipähän tarvitse sitten viiten kuukateen taas miettiä tai maksella vuokraa.

Nyt sitten siis alkaa opiskeleminen seuraavaa koetta varten. Tällaisina kiireisinä ja stressaavina aikoina mulla on ollut tapana aina tehdä opiskelu suunnitelma niin pysyy aikataulussa ja varmasti kerkeää lukea tarpeeksi. Näinä aikoiona tosin muut asiat jää helposti vähän taka-alalle. Kavereita ei tule nähtyä ja kotiin ei kerkeä olla niin paljon yhteydessä kuin ehkä haluaisi. Myös niinkin perusasiat kuin kotityöt jää helposti aina viimeiseksi listalla.

Tälle kaikelle ei vaan voi mitään ja semmoista se elämä joskus on. Kuitenkin kun aina muistaa sen että tämä stressi ja kiire on vain väliaikaista, ja yrittää pitää asiat ja elämän koossa parhaansa mukaan, niin ei se sitten loppujen lopuksi koko elämää kaada.