Kahvila töissä Lontoossa

Nyt on tullut sen aika että olen päättänyt lopettaa työt ja keskittyä ihan vain itseeni ja siihen mitä haluan tehdä nyt ja tulevaisuudessa. Kesän aikana on tullut tehtyä paljon töitä ja aikaa ei ole oikein itselle jäänyt ollenkaan. Muutto lähenee ja ollaan saatu hädin tuskin mitään pakattua. Sen lisäksi on saanut hoitaa koulu ja kela asioita mitkä tunnetustikin ei mene mitenkään helpon kaavan mukaan.

Mutta nyt kun työt on ohi niin ajattelin vähän kertoa minun työstä ja siitä millaista täällä on ollut työskennellä yleisestikin, sillä aiemmin en ole oikein asiasta täällä puhunut.

Olin siis töissä tällaisessa pienessä yksityisyrittäjän pitämässä kahvilassa aivan Lontoon keskustassa yhden maailman kiireimpien katujen kuppeessa. Loppu ajasta toimin vuoropäällikön/valvojan roolissa ja pääsin työskentelemään monista eri kulttuureista olevien ihmisten kanssa, sekä oppinut paljon uutta niin kahvilassa työskentelmisestä kuin eri kulttuureista ja tavoista. Kun ihmiset sanovat että matkailu avartaa katsetta niin pikku hiljaa on tässä oppinut sen ymmärtämään. Jos olisin jäänyt Suomeen asumaan niin en olisi ikinä tavannut näin erilaisia ja ihania ihmisiä mitä olen täällä pääsyt tapaamaan. Ja oppinut arvostamaan ja ymmärtämään erilaisuutta tällaisella perspektiivilla kuin nyt.

Muistan kun sain tämän työpaikan melkein vuosi sitten niin minua pelotti ja jännitti todella paljon. En ollut koskaan aikaisemmin työskennellyt asiakaspalvelu työssä jossa ollaan kasvoikkain asiakkaiden kanssa. En mysökään tykännyt kahvista tai tietänyt siitä aiheena yhtään mitään. Nyt kumpikaan näistä asioista ei ole minulle ongelma ja rakastin tätä työtä todella paljon. Asiakkaat on ihania ja rakastan kahvien tekemistä. Tosin joskus tietenkin tulee niitä hulluja asiakkaita vastaan joista minulla kyllä riittää tarinoita. Ollaan saatu banaanista, leipää on heitelty ja murusteltu pitkin kahvilaa, ollaan huudettu ja haukuttu päin naamaa, syytetty parkki sakoista ja vaikka mitä muuta, mutta nämä ovat vain hauskoja tarinoita ja muistoja eikä niinkään asioita jotka olisi minua koskaan jäänyt mietityttämään huonolla tavalla.

Pakko sanoa että täällä työskennellessäni olen huomannut kuinka ihmiset ovat paljon sosiaalisempia, niin hyvällä kuin huonollakin tavalla. Ihmiset ovat ystävällisiä ja vaihdoin päivittäin kuulumisia meidän vakio asiakkaiden kanssa ja tutustuin moniin ihmisiin. Negatiivisena puolena on se että ihmiset täällä myös uskaltavat valittaa. Suuri osa meidän asiakkaista oli rikkaampaa kansaa ja niissä kyllä huomaa eron kun vertaa keskiverto asiakkaisiin. Nämä rikkaat asiakkaat olettavat että heitä kohdellaan kuin kuninkaallisia kuin he olisivat paikan ainoita asiakkaita, ja että he ovat ykkös sijalla muiden edellä, mikä aiheutti paljon ongelmia. Mutta positiivisena puolena on se, että he antavat hyvin tippiä jos ovat tyytyväisiä! Tämä kuitenkin on hyvin harvinaista.

Tällä myös asiakaspalvelun roolissa sinulta odotetaan paljon. Suomessa kävipä missä vain niin melkein aina asiakaspalvelu on robottimaista tai kaavaan kallistuvaa ja minimaalista, kun täällä taas asiaspalvelun roolissa olevat yrittävät ja antavat kaikkensa, ja jos hymyä ja top level asiakaspalvelua ei sinusta irti lähde niin sinut passitetaan keittiön puolelle. Itselle ujona introverttina suomalaisena tämä oli yksi suurimmista haasteista ja ollut henkisesti raskain puoli tässä työssä. Täjänkin kuitenkin ajan myötä oppi ja enää se ei ole ongelma. Tämän työn myötä olen rokhaistunut todella paljon ja itsevarmuutta on kertynyt hurjasti.

Pakko sanoa että tulen kyllä ikävöimään tätä paikkaa todella paljon. Tulen aina muistamaan tämän paikan ja kaiken se mit se ono minun elämälleni antanut ja tuonut. Työkavereita on matkan varrella ollut paljon ja kaikkia jää hirmuinen ikävä. Kun viettää samojen ihmisten kanssa +8h päivässä vuoden ajan niin kyllä siinä sellainen pienenlainen perhe muodostuu.

Opiskelu Lontoossa; usein kysyttyjä kysymyksiä

Paljon on viimeaikoina tapahtunut eikä ole hirveästi aikaa jäänyt kirjoitella. Käytiin tuossa Skotlannin rajalla poikaystävän vanhempien luona, mistä tämän postauksen kuvatkin on otettu. Tämän lisäksi töissä on mennyt sellaiset kevyet 50h viikossa. Minun täytyi tehdä ensivuoden aine valinnat ja niistä sai vähän stressata mutta nyt ne on tehty ja ei tarvitse asiaa sen enempää miettiä. Täysin tyytyväinen en valintoihini ole mutta aina ei voi saada mitä haluaa. Olen myös katsellut ja hakenut tietoa maisterin opintoja koskien, mutta vielä en tiedä että minne, milloin ja mitä tarkalleen ottaen lähtisin hakemaan ja kokeilemaan.

Viimeaikoina on tullut paljon joka puolelta kysymyksiä minun tämän hetkisiin opintoihin liittyen. Ihmiset tuntuvat kyselevän samoja kysymyksiä. Yle myös julkaisi artikkelin aiheseen liittyen, jossa he haastattelivat kahta suomalaista opiskelijaa joista toinen opiskelee Suomessa ja toinen Englannissa.

Ajattelin siis nyt että kertoisin vähän tarkemmin tästä Englannissa/Lontoossa opiskelemisesta ja vastata niihin kysymyksiin mihin usein törmään.

Itse siis hain tänne opiskelemaan sellaisen järjestön kautta kuin Kilroy, ja he auttoivat minua paljon hakuprosessin ja kaikkien papereiden käänntämisessä ja hoitamisessa. Haku prosessi oli pitkä ja paljon oli asioita ja papereita mitä piti hoitaa kun vertaa Suomen haku prosessiin. Hakuprosessista puhun sitten enemmän joskus myöhemmin ja nyt keskityn enemmänkin itse opiskeluun.

Kuinka paljon opiskelu maksaa ja kuinka rahoitat opiskelusi?

Minun kurssi maksaa £9250 per lukuvuosi eli koko tutkinto maksaa sellaisen vähän alle £28 000. Tämän voi kuulostaa älyttömältä summalta mutta sitä ei onneksi tarvitse heti maksaa. Englanti antaa opintolainan tätä varten, mutta tätä rahaa ei siis saa itselle vaan se menee suoraan yliopistolle. Tätä pitä sitten alkaa maksamaan takaisin kun tienaa yli £494 viikossa tai £2143 kuukaudessa. Palkasta lähtee 9% tähän tulorajaan asti ja jos tienaa yli tämän tulorajan niin ylimenevästä summasta lähtee 15%. Jos ei 30 vuoteen valmistumisen jälkeen vieläkään tienaa tarpeeksi lainan takaisinmaksua varten niin lainaa ei tarvitsee enää maksaa takaisin.

Mitä tukia saat kelalta ja riittääkö ne elämiseen?

Kelalta saan täydet tuet ja siihen päälle hiukan suuremman opintolainan kuin Suomessa opiskelevat. Nämä pystyy itse laskemaan Kelan laskurilla. Tämä riittää elämiseen hyvin eikä muita tuloja välttämättä tarvitse. Toki jos haluaa vähän ylimääristä rahaa tai ei halua ottaa opintolainaa niin sitten täytyy käydä töissä. Tässäkin on tuloraja minkä verran saa maksimissaan tienata ilman että se vaikuttaa kelan antamaan tukeen tai opintolainaan. Tuloraja riippuu tukikuukausien määrästä ja tämänkin voi laskea Kelan laskurilla.

Millaiset asumisjärjestelyt siellä on? Asutko asuntolassa, vuokralla, kimppakämpässä..?

Ensimmäisenä vuotena asuin kimppakämpässä 9 muun opiskelijan kanssa sellaisessa opiskelija rakennuksessa. Minulla oli oma huone ja vessa/suihku, mutta jaoin keittiön ja olohuoneen. Nyt asun poikaystävän kanssa yksiössä, mutta asutaan silti vielä sellaisessa rakennuksessa joka on tarkoitettu opiskelijoille. Syyskuussa muutetaan sitten tästä yksiöstä toiseen yksiöön joka on myös rakennuksessa joka on nimenomaan tarkoitettu opiskelijoille, mutta se on yksityinen eikä suuren yhtiön omistama rakennus niikuin nämä aiemmat, mikä tarkoittaa sitä että siellä ollaan vähän rennompia ja asuntoa saa muokata ja sisustaa enemmän kuin aiemmissa.

Paljonko asuminen siellä maksaa?

Tämä riippuu todella paljon siitä missä päin Lontoota asuu ja millaisessa asunnossa asuu. Asuminen täällä on kalliimpaa kuin Suomessa yleisesti mutta Helsingin hinnoista se ei paljoa eroa. Huoneen hinta kimppakämpässä voi vaihdella £50-£400 per viikko välillä, joten on vaikea sanoa vain yhtä hintaa. Sen tarkemmin en meidän vuokra hinnoista kerro, mutta jos asunto hinnat kiinostaa niin niitä voi käydä netistä katsomassa.

Kuinka monta tuntia sinulla on viikossa koulua?

Tämä riippuu ihan lukuvuodesta ja valituista kursseista, mutta ensimmäisenä ja toisena vuotena olin koululla noin kolmena päivänä viikossa. Kolmantena vuotena tulen olemaan noin neljänä päivänä viikossa koululla. Osa päivistä kokonaisia päiviä ja osa puolikkaita. Tämän lisäksi vietän aikaa koulun kirjastossa pakollisten tuntien lisäksi.

Millaisia koulutehtäviä siellä pitää tehdä?

Suurin osa palautettavista koulutöistä on olleet esseitä ja raportteja. Muutama portfoliokin on tullut tehtyä. Raporttien tekemiseen kuuluu myös itse tutkimuksen suunniteleminen, toteuttaminen ja analysointi. Esseiden ja raporttien pituus on yleensä 1500-3000 sanaa, lukuvuodesta riippuen. Esseitä ja raportteja varten täytyy myös lukea ja analysoida muita aikaisempia tutkimuspapereita.

Millaisia tunnit siellä ovat? (luentoja, ryhmätunteja, harjoitteluita..?)

Suurin osa tunneista on luentoja. Noin puolet ajasta luennon jälkeen on aina pienryhmä tunti. Osa tunneista on myös tietokoneluokassa jossa harjoitellaan tutkimusten analysointia ja eri ohjelmistojen käyttöä. Varsinaista harjoittelua meillä ei missään vaiheessa ole.

Miten yliopistossa opiskeleminen siellä eroaa Suomen yliopisto elämään?

Tähän en osaa vastata koska en ole ikinä Suomessa yliopistoa käynyt tai edes kokeillut. Ehkä vielä tulevaisuudessa sitten joskus senkin tulen näkemään.

Väriä elämään ja piristystä päivään: Optimismi ja tasapainon löytäminen

Koekausi on ohi ja pääsin viimeinkin testailemaan uutta kameraa ihan ajan kanssa. Täällä Lontoossa on jo täysi kesä ja hellettä on riittänyt. Hyvät ilmat inspiroi ja motivoi lähtemän liikkelle. Vaikka nämä helteet itselle ainakin on tosi rankkoja, enkä viihdy auringossa kauaa, sillä huono-olo ja heikkous iskee nopeasti. Veden juonti ja suolaisen syöminen auttaa vain hetkellisesti. Oon ehkä vähän outo siinä mielessä että en hirveästi välitä kuumista ilmoista vaikka muuten kyllä tykkään kesästä.

Notting hill täällä Lontoossa on tunnettu sen värikkäistä taloista, ja jo pitkään olin halunnut käydä niitä katselemassa. Viimeinkin niitä pääsin katselemaan ja se oli myös hyvä paikka testailla uutta kameraa. Vaikka pari tuntia kyseisellä alueella tulikin käveltyä ja kuvia oteltua, niin paljon on viellä näkemättä ja varmasti tulen tuolla käymään useampaan otteeseen.

Lontoossa kaikki talot on yleensä samaan kaavaan rakennettu ja maalattu, joten on tosi outoa nähdä taloja jotka poikkeaa tästä tietystä mallista. On jotenkin todella piristävää nähdä jotain erilaista. On jotenkin tottunut siihen ruskeaan ja valkoiseen katunäkymään, tai sitten keskustassa ehkä vähän modernisempaan näkymään. Tämä alue on jotenkin hieno sekoitus uutta ja vanhaa pienellä piristyksellä. Ja pakko sanoa että tämä Notting hill alue on varmaan mun uusi lemppari alue. Se on hyvin yksinkertaisesti vain niin kaunista aluetta että VAU! Jos saisin valita missä päin Lontoota asuisin niin varmaan sanoisin että tällä kyseisellä alueella. Tällä alueella on kuitenkin aika kallista asua joten se saa jäädä vain unelmaksi.

Lontoo alueena on todella harmaa ainakin omasta mielestä. Turisteille täällä saattaa olla todella kaunista, mutta kun täällä on ollut melkein sen pari vuotta nyt niin näkymä alkaa käydä tylsäksi ja siihen alkaa jo tottua. Vähän samalla tavalla kuin ennen tänne muuttoa oman pikku kaupungin näkymät oli jo käyneet tylsäksi, mutta nyt aina kun tulee käymään koti suomessa jotenkin nauttii niistä näkymistä mitkä ennen saattoi oli tylsiä. Täällä Lontoossa onneksi on niin paljon nähtävää että kun vähän jaksaa lähteä oikeasti liikkeelle niin varmasti löytää jotain uutta ja hienoa.

Nyt siis mulla on koekausi loppunut ja toka vuosi on purkissa. Tämähän siis tarkoittaa sitä että mulla alkoi kesäloma. Ajatus siitä että voi vain olla eikä tarvitse miettiä mitään koulujuttuja kummastuttaa. Kun viisi kuukautta on ollut putki päällä ja joka päivä on stressanut ja antanut kaikkensa niin se, että saa vain maata sängyssä tai lähteä käymään ilman sitä että tarvitsee miettiä ”Mutta jos nyt lähden käymään jossain tai katson tunnin netflixiä niin kerkeänkö tehdä koulujutut ajallaan” tuntuu vähän oudolta. Tuntuu että jotain on unohtunut kun se tiukka rutiini on rikki. Mitä mä nyt teen vapaa-ajalla?

Uusien rutiinin löytäminen voi olla vaikeaa. Rutiinit on tärkeitä ja niiden avulla ihmismieli ns. pysyy kasassa. Ei kuitenkaan ole hyvä jos on ruutinien orja. Itselle oli yliopiston ensimmäisenä vuotena ja vielä tokan vuoden alussakin vaikeaa löytää se tasapaino rutiinien kanssa. Ajan kanssa kuitenkin on löytänyt sellaisen täydellisen tasapainon minkä kanssa on helppo elää ilman että tulee niitä ”onko tässä edes mitään järkeä” ”en jaksa” ”miks mä oon tähän hommaan lähteny” ajatuksia.

Mikään ei kuitenkaan ole täydellistä ja joskus tämä löydetty tasapaino voi horjua. Kaikki ei aina mene suunnitellusti ja tällaiset asiat voi lyödä suunnitelmat läjään. On tärkeää tiedostaa miten itse asioihin reagoi jotta tällaisissa yllättävissä tilanteissa osaa toimia niin että se tasapaino pysyy. Jos tämä tasapaino horjahtaa liikaa niin monesti alkaa se kierre että ei jaksa panostaa kouluun ja se tuntuu turhalta; tämän johdosta tietämättään laittaa itsensä tilanteisiin, jotka stressaa enemmän ja tekee koulun käynnistä entistä ärsyttävämpää ja epänautinnolisempaa.

On myös tullut huomattua luokkakavereista että joillakin on semmoinen suhtautuminen opiskeluun ja koulun käyntiin että sen pitäisi olla helppoa. Opiskelemisen ei kuulu olla helppoa, eikä oikeastaa minkään elämässä kuulu olla helppoa. Jos kaikki elämässä olisi helppo niin me ei ikinä opittaisi ja kasvettaisi henkisesti. Tämähän ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö elämästä voisi nauttia normaalisti vaikka samaan aikaan olisikin muita haasteita joiden kanssa pitää elää. Kun oppii nauttimaan näistä haasteista ja löytää sen oman tavan niiden kanssa elämiseen niin tulee se halu päästä eteenpäin ja kokeilla uusia asioita, ja hakea lisää haasteita, vaikka se hullulta saattaa kuulostaakkin.

On jotenkin todella outoa ja tietyllä tavalla hienoakin huomata miten itse on kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana. Muistan silloin lukio aikana että silloin jo tuntui kuinka paljon oli kasvanut kun vertasi ylä-aste aikaan mutta nyt tuntuu että jos Emilia 17-v oltaisi laitettu tähän elämän tilanteeseen missä nyt olen niin olisin ollut ihan riekaleina ja sekaisin. Ja vaikka se itsekkäältä saattaa kuulostaakin niin on tuntuu hienolta kun voi olla ylpeä itsestään ja voi nähdä kuinka on oppinut käsittelemään vaikeita tilantaita aivan uudella tavalla.

Yksi asia minkä olen oppinut on pienten asioiden arvostaminen ja sen että näkee jotain positiivsta kaikessa. Ennen olin hirveä pessimisti ja joo vieläkin aina ajoittan se pieni pessimisti yrittää kaivautua esiin mutta ei kai siitä voi kokonaan eroon päästä jos Kainuussa on syntynyt. Se pieni pessimismi on hakattu niin syvälle geeniperimään että se siellä tulee pysymään. Ennen inhosin sellaista yli positiivisuutta. Nyt on kuitenkin oppinut kuinka sellaisella negatiivisella pessimismillä ei tee muuta kuin hallaa vain itselle. Ihmiset eivät ehkä ymmärrä että voi olla optimistinen ilman että on sinisilmäinen ja että voi olla varovainen ilman että on pessimistinen. Kun on löytnyt sen positiivisen asenteen niin elämä ei ole enää sitä päivästä toiseen elämistä. Niikuin aiemmin sanottu, tämä vuosi opetti mulle paljon ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen oikeasti ylpeä itsestäni eikä hävetä myöntää sitä.

Follow my blog with Bloglovin