Opiskelijan kesäloma

Ensimmäinen viikko kesälomaa on nyt takana. Pakko sanoa että tämän vähän reilun viikon aikana on kyllä saanut totutella siihen ettei tarvitse koko ajan olla tekemässä jotakin. Vaikka koulua mulla ei ole nyt ollut niin töissä on mennyt sellaiset kevyet 50h/viikko. Voisi luulla, että työt olisi polttanut mut ihan puhki mutt näin ei kuitenkaan ole. Tässä viimeisen vuoden aikan on niin jo tottunut siihen että on koko ajan menossa ja että vapaata ei ole, joten ei tämä töissä oleminen nyt niin paljoa haittaa (ainakaan vielä). Mikä ehkä eniten kuitenkin ahdistaa niin on se pieni vapaus töiden jälkeen. Niin oudolta kun se voikin kuulostaa niin se ylimääräinen vapaa-aika töiden jälkeen tuntuu oudolta eikä oikein tiedä että mitä tehdä. On vähän sellainen turhautunut olo kun tuntuu ettei osaa tehdä mitään produktiivista.

Vaikka suurin osa kesälomasta meneekin minulla töissä niin kyllä minä olen jotain pientä kerennyt tällekkin kesälle suunitella. Tämän viikon lopussa ollaan minun Lontoolaisten kavereiden kanssa tulossa Suomeen ja vietetään siellä minun synttärit ja Juhannus. Varmasti mielekiintoinen reissu tulossa sillä kuukaan näistä kavereista (poikakaveria lukuunottamatta) ei ole Suomessa aikaisemmin käynyt. Sunnitelmana on käydä jossakin pohjoisemassa vaeltamassa ja tietenkin käydä pikku Kajaanin yöelämässä. Loman päätteksi ollaan vielä Helsingissä pari päivää ennenkuin tullaan takaisin Lontooseen.

Heinäkuussa sitten olisi tarkoituksena käydä Skotlannin rajalla poikaystävän kotipaikkakunnalla viettämässä hänen syntymäpäivänsä, ja sitten Elokuun lopussa tapahtuukin jotakin todella jännää, nimittiäin ollaan lähdössä kahdeksi viikoksi Amerikkaan. Tarkemmin ottaen Floridan Disney Worldiin ja Universaliin. Mulla on aina ollut unelmana päästä siellä joskus käymään ja olen aina rakastanut Disneyä, joten tästä reissusta tulee varmasti yksi elämän ikimuistoisimmista.

Muita kesälomassuunitelmia ei sen kummemmin mulla vielä ole. Jossakin vaiheessa tietenkin pitää sitten kunnolla alkaa valmistelemaan ja lukemaan mun tulevaa lopputyötä varten, mutta nyt en halua edes miettiä koulua ja pänttäämistä vähään aikaan. Sitten kun olen saanut lopullisen suunnitelman ja päätöksen mun lopputyötä koskien tehtyä, niin varmasti kerron täälläkin tarkemmin että mistä minä sen aion tehdä. Nyt en oikeastaan ole vielä puhunut kenellekkään sen kummemmin mun lopputyöstä, mutta hui että olen innoissani siitä!

50h töitä viikossa yhdellä vapaapäivällä per viikko ei kerkeä paljon mitään ylimääräistä tehdä. Olen kuitenkin sen verran onnekas, että olen löytänyt työpaikan mitä en vihaa ja työn mistä tykkään. Jossain vaiheessa varmaan kirjoittelen enemmän vähän mun työstä ja siitä miten työskenteleminen täällä eroaa Suomeen, tai että miten odotukset työn teosta ja työpaikasta eroaa, sillä tästä aiheesta mulla on paljon kerrottavaa! Mutta joo, ei mua haittaa (ainakaan vielä) viettää suurinta osaa mun kesälomasta tehden kahvia ja harjoitellen mun latte art- skilssejä!

Itse olen aina ollut jotenkin todella herkkä muutoksille ja tasapainon pitäminen on ollut aina haastavaa silloin kun asiat vähänkään muuttuu, mutta tänä vuonna olen mennyt niin paljon oman mukavuusalueen ulkopuolelle, ja tämän myötä olen oppinut hallitsemaan omaa elämää paremmin. Joillekin tämä voi olla itsestäänselvyys, mutta itse en olisi koskaan voinut uskoa että on mahdollista olla näinkin itsetietoinen kuin mitä nyt olen, ja että kuinka paljon se voi vaikuttaa elämään. Minulla oli aina ennen tapana ajatella että se helpoin tie on se paras tie, mutta sillä tavalla jää todella paljosta paitsi eikä oikein pääse elämässä eteenpäin vaan jää junaamaan paikalleen. Ei minun tarvitsisi tehdä 50h töitä viikossa ja herätä joka aamu kello neljä, mutta se mahdollistaa muita aioita mitä haluan tehdä. Mieluummin käyn töissä ja ansaitsen rahaa, kuin se että kulutan minun ajan tehden yhtään mitään.

Mulle on aina sanottu, että jos ikinä tuntuu siltä ettei enää jaksa, niin sitten ei ole pakko. Aina voi lopettaa asiat kesken jos ei jaksakkaan, mutta jos ikinä ei edes kokeile niin voi jäädä paitsi monista asioista. Minä elän ja menen ihan oman jaksamisen mukaan. Sitten jos alkaa tuntua siltä ettei enä jaksa niin sitten pitää muuttaa jotain elämässä. Toistaiseksi ainakin minulla on hyvä näin, ja sitten jos työt alkaa painaa päälle liikaa niin katsotaan mitä sille asialle voi tehdä. Nyt vain innolla odottamaan että mitä tämä tuleva kesä tuokaan tullessaan.

Väriä elämään ja piristystä päivään: Optimismi ja tasapainon löytäminen

Koekausi on ohi ja pääsin viimeinkin testailemaan uutta kameraa ihan ajan kanssa. Täällä Lontoossa on jo täysi kesä ja hellettä on riittänyt. Hyvät ilmat inspiroi ja motivoi lähtemän liikkelle. Vaikka nämä helteet itselle ainakin on tosi rankkoja, enkä viihdy auringossa kauaa, sillä huono-olo ja heikkous iskee nopeasti. Veden juonti ja suolaisen syöminen auttaa vain hetkellisesti. Oon ehkä vähän outo siinä mielessä että en hirveästi välitä kuumista ilmoista vaikka muuten kyllä tykkään kesästä.

Notting hill täällä Lontoossa on tunnettu sen värikkäistä taloista, ja jo pitkään olin halunnut käydä niitä katselemassa. Viimeinkin niitä pääsin katselemaan ja se oli myös hyvä paikka testailla uutta kameraa. Vaikka pari tuntia kyseisellä alueella tulikin käveltyä ja kuvia oteltua, niin paljon on viellä näkemättä ja varmasti tulen tuolla käymään useampaan otteeseen.

Lontoossa kaikki talot on yleensä samaan kaavaan rakennettu ja maalattu, joten on tosi outoa nähdä taloja jotka poikkeaa tästä tietystä mallista. On jotenkin todella piristävää nähdä jotain erilaista. On jotenkin tottunut siihen ruskeaan ja valkoiseen katunäkymään, tai sitten keskustassa ehkä vähän modernisempaan näkymään. Tämä alue on jotenkin hieno sekoitus uutta ja vanhaa pienellä piristyksellä. Ja pakko sanoa että tämä Notting hill alue on varmaan mun uusi lemppari alue. Se on hyvin yksinkertaisesti vain niin kaunista aluetta että VAU! Jos saisin valita missä päin Lontoota asuisin niin varmaan sanoisin että tällä kyseisellä alueella. Tällä alueella on kuitenkin aika kallista asua joten se saa jäädä vain unelmaksi.

Lontoo alueena on todella harmaa ainakin omasta mielestä. Turisteille täällä saattaa olla todella kaunista, mutta kun täällä on ollut melkein sen pari vuotta nyt niin näkymä alkaa käydä tylsäksi ja siihen alkaa jo tottua. Vähän samalla tavalla kuin ennen tänne muuttoa oman pikku kaupungin näkymät oli jo käyneet tylsäksi, mutta nyt aina kun tulee käymään koti suomessa jotenkin nauttii niistä näkymistä mitkä ennen saattoi oli tylsiä. Täällä Lontoossa onneksi on niin paljon nähtävää että kun vähän jaksaa lähteä oikeasti liikkeelle niin varmasti löytää jotain uutta ja hienoa.

Nyt siis mulla on koekausi loppunut ja toka vuosi on purkissa. Tämähän siis tarkoittaa sitä että mulla alkoi kesäloma. Ajatus siitä että voi vain olla eikä tarvitse miettiä mitään koulujuttuja kummastuttaa. Kun viisi kuukautta on ollut putki päällä ja joka päivä on stressanut ja antanut kaikkensa niin se, että saa vain maata sängyssä tai lähteä käymään ilman sitä että tarvitsee miettiä ”Mutta jos nyt lähden käymään jossain tai katson tunnin netflixiä niin kerkeänkö tehdä koulujutut ajallaan” tuntuu vähän oudolta. Tuntuu että jotain on unohtunut kun se tiukka rutiini on rikki. Mitä mä nyt teen vapaa-ajalla?

Uusien rutiinin löytäminen voi olla vaikeaa. Rutiinit on tärkeitä ja niiden avulla ihmismieli ns. pysyy kasassa. Ei kuitenkaan ole hyvä jos on ruutinien orja. Itselle oli yliopiston ensimmäisenä vuotena ja vielä tokan vuoden alussakin vaikeaa löytää se tasapaino rutiinien kanssa. Ajan kanssa kuitenkin on löytänyt sellaisen täydellisen tasapainon minkä kanssa on helppo elää ilman että tulee niitä ”onko tässä edes mitään järkeä” ”en jaksa” ”miks mä oon tähän hommaan lähteny” ajatuksia.

Mikään ei kuitenkaan ole täydellistä ja joskus tämä löydetty tasapaino voi horjua. Kaikki ei aina mene suunnitellusti ja tällaiset asiat voi lyödä suunnitelmat läjään. On tärkeää tiedostaa miten itse asioihin reagoi jotta tällaisissa yllättävissä tilanteissa osaa toimia niin että se tasapaino pysyy. Jos tämä tasapaino horjahtaa liikaa niin monesti alkaa se kierre että ei jaksa panostaa kouluun ja se tuntuu turhalta; tämän johdosta tietämättään laittaa itsensä tilanteisiin, jotka stressaa enemmän ja tekee koulun käynnistä entistä ärsyttävämpää ja epänautinnolisempaa.

On myös tullut huomattua luokkakavereista että joillakin on semmoinen suhtautuminen opiskeluun ja koulun käyntiin että sen pitäisi olla helppoa. Opiskelemisen ei kuulu olla helppoa, eikä oikeastaa minkään elämässä kuulu olla helppoa. Jos kaikki elämässä olisi helppo niin me ei ikinä opittaisi ja kasvettaisi henkisesti. Tämähän ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö elämästä voisi nauttia normaalisti vaikka samaan aikaan olisikin muita haasteita joiden kanssa pitää elää. Kun oppii nauttimaan näistä haasteista ja löytää sen oman tavan niiden kanssa elämiseen niin tulee se halu päästä eteenpäin ja kokeilla uusia asioita, ja hakea lisää haasteita, vaikka se hullulta saattaa kuulostaakkin.

On jotenkin todella outoa ja tietyllä tavalla hienoakin huomata miten itse on kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana. Muistan silloin lukio aikana että silloin jo tuntui kuinka paljon oli kasvanut kun vertasi ylä-aste aikaan mutta nyt tuntuu että jos Emilia 17-v oltaisi laitettu tähän elämän tilanteeseen missä nyt olen niin olisin ollut ihan riekaleina ja sekaisin. Ja vaikka se itsekkäältä saattaa kuulostaakin niin on tuntuu hienolta kun voi olla ylpeä itsestään ja voi nähdä kuinka on oppinut käsittelemään vaikeita tilantaita aivan uudella tavalla.

Yksi asia minkä olen oppinut on pienten asioiden arvostaminen ja sen että näkee jotain positiivsta kaikessa. Ennen olin hirveä pessimisti ja joo vieläkin aina ajoittan se pieni pessimisti yrittää kaivautua esiin mutta ei kai siitä voi kokonaan eroon päästä jos Kainuussa on syntynyt. Se pieni pessimismi on hakattu niin syvälle geeniperimään että se siellä tulee pysymään. Ennen inhosin sellaista yli positiivisuutta. Nyt on kuitenkin oppinut kuinka sellaisella negatiivisella pessimismillä ei tee muuta kuin hallaa vain itselle. Ihmiset eivät ehkä ymmärrä että voi olla optimistinen ilman että on sinisilmäinen ja että voi olla varovainen ilman että on pessimistinen. Kun on löytnyt sen positiivisen asenteen niin elämä ei ole enää sitä päivästä toiseen elämistä. Niikuin aiemmin sanottu, tämä vuosi opetti mulle paljon ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen oikeasti ylpeä itsestäni eikä hävetä myöntää sitä.

Follow my blog with Bloglovin

Pikakatsaus ja kuulumiset

Virallisesti mun koekausi alkoi viimeviikolla ja ensimmäiset kaksi koetta ovat nyt takana. Kiirettä on riittänyt mutta ensimmäiset kokeet on stressistä huolimatta menneet hyvin. Mä harvoin stressaan mistään mutta sitten kun se stressi puskee päällee niin se tulee ja lujaa. Tästä huolimatta, silloin kun mua streessaa paljon mun kouluarvosanat on normaalia parempia.

Pakko sanoa että kun on viisi kuukautta tauotta opiskellut päivittäin niin tässä vaiheessa vuotta alkaa jo aivot hakkaamaan tyhjää. Tuntuu että on tullut opittua niin paljon uutta ja niin nopeasti että omille ajatuksille ei jää paljon aikaa. Ajatus siitä että enään on vain kaksi viikkoa jäljellä koulua tuntuu oudolta. Mitä mä sitten teen töiden jälkeen ja vapaa-päivinä? Ajatus siitä että sais vaan istua ja olla tekemättä mitään ilman että tarvitsee miettiä mitään kouluun liittyvää tuntuu vähän hassulta.

Viime viikko on tullut vaan istuttua kotona, ja sen kyllä heti huomaa ku ei ole käyny missään. Lukemisesta tulee heti vaikeampaa ja alkaa tekemään kaikkea muuta kuin mitä pitäisi. Ongelmanahan oli se että lääkrikäyntien ja muiden extra kiireiden vuoksi ei ole jaksanut lähteä kotia pidemmälle. Nyt ensi viikkoa odottelen että pääsee taas liikkumaan kotoa muualle.

Nämä on niitä aikoja kun voi olla vaikeaa pysyä positiivsena, mutta kun muistuttaa itselle että tämä kiire ja stressi ei kestä ikuisesti ja keskittyy niihin hyviin asoihin niin se negatiivisuus ei pääse valtaansa. Itseä piristää mukavat työkaverit ja asiakkaat, hyvät arvosanat ja tällä herkellä myös odotan innolla että uusi kamera pujahtaa postiluukkuun.

Voi olla että tässä seuraavan parin viikon aikana ei hirveästi tänne blogiin tule päiviteltyä juuri siitä syystä että ei ole aikaa miettiä muuta kun koulua nyt. Ideoita mistä haluan kirjoittaa kyllä löytyy mutta aikaa niiden kirjoittamiseen ei juurikaan. Tässäkin nyt vain tämmöinen pieni katsaus että missä tällä hetkellä mennään.