Tulevaisuuden pohtimista

Itse olen aina ollut todella määrätientoinen ja perillä siitä mitä haluan elämälläni tehdä tai mihin suuntaan mennä. Tästä syystä en ole koskaan oikeastaan edes pohtinut niitä muita vaihtoehtoja. Olen suoraan mennyt sitä yhtä määränpäätä kohti miettimättä että no mutta entä jos menisikin eri suuntaan.

Ylä-asteella mulle oli ihan selvää että seuraavaksi menen lukiota kohti ja lukion lopussa mulle oli ihan selvää että haluan lähteä opiskelemaan psykologiaa. Aina olin ollut kiinostunut ulkomailla opiskelusta mutta vaihtoon en uskaltanut lukio aikana lähteä. Lukiossa kun käytiin sitten tutustumassa Oulun yliopistoon niin juttelin erään opiskelijan kanssa siellä joka kertoi mulle Eglannissa opiskelemisesta ja siitä kuinka EU:sta tulevat opiskelijat saa lukukausi maksuihin lainan. Muistan kun porukat tulivat minua sitten omalta Lukiolta myöhemmin sinä iltana hakemaan niin autossa ilmoitin heille että minä se muuten lähden lukion jälkeen Englantiin.

Nyt yliopisto aikana olen miettinyt sitä että no mitäs seuraavaksi. Tässä kahden ensimmäisen vuoden aikana minua on alkanut kiinostamaan neuropsykologia. Tiedän myös että haluan asettua tulevaisuudessa asumaan Suomeen. Lontoo on mulle se ensimmäinen oma paikka missä olen asunut, mutta en tiedä jaksaisinko täällä koko elämääni asua. Suomessa neuropsykologiaa opiskeleemaan pääseminen on kuitenkin aika haastavaa. Silti kuitenkin haluaisin kokea yliopisto elämää myös Suomessa.

Suunnitelmana siis on ollut että valmistumisen jälkeen tultaisiin Suomeen. Nyt kun olen kuitenkin miettinyt asioita ja kun on käynyt koti Suomessa aina vierailulla niin on tajunnut sen että kotiin pääsee aina. Nyt olen alkanut myös miettimään sitä että miksei nyt kun on vielä nuori eikä ole esteitä, kävisi ja kokeilisi. Kotiin kyllä pääsee aina mutta kotoa pois lähteminen voi ollakin haastavempaa jos on jo asettunut paikoilleen.

Olen myös miettiny sitä, että onko neuropsykologia todella se mitä haluan tehdä. Koulussa se on kuitenkin minulle minun heikoin kurssi. Aiheena se kiinostaa minua todella paljon, mutta sen opiskeleminen on niin vaikeaa että en nauti sen lukemisesta yhtä paljon kuin muiden aineiden lukemisesta. En tiedä onko se sitten vain laiskuutta kun pitäisi laittaa enemmän energiaa johonkin niin siitä ei enää nautikkaan niin paljoa.

Olen myös nyt ollut samassa työpaikassa viime marraskuusta lähtien, mutta nyt on tullut halu löytää töitä omalta alalta. Nyt kun olen aloittamassa yliopiston kolmatta ja viimeistä vuotta nii mahdollisuudet löytää töitä omalta alaltakin ovat kasvaneet. Tässä tullaan taas takaisin siihen että mihin suuntaan minä haluan lähteä, ja asiasta en nyt vielä ole aivan 100% varma. Toki näin aluksihan ihan minkälainen kokemus omalta alata auttaa sitten tuleaisuudessa menemään eteenpäin olipa se suunta ihan mikä tahansa.

Olen siis ensimmäistä kertaa nyt sellaisessa tilanteessa että en ole varma mihin suuntaa mennä. Ikäänkuin on jumissa kun ei tiedä että kääntyykö oikealle vai vasemmalle, mutta ei haluaisi jatkaa suoraankaan. Eihän minulla kiire vielä ole, mutta kun on tottunut siihen että määränpää ja suunta on aina selkeänä niin tällaisessa tilanteessa tulee vähän sellainen apua mitä tapahtuu ja mitä minun pitää tehdä olo. Ja sitten kun on vielä vähän kärsimätön niinkuin minä ettei tykkää odotella vaan vastaukset pitää olla heti pöydällä, niin asia on mietityttää päivittäin. Toki kai se, että asia on mielessä koko ajan voi olla hyväkin asia. Eihän sitä vastausta koskaan saa jos asiaa ei mieti.

2566636106618227312_IMG_0827

Nyt kun olen tässä parin vapaapäivän aikana käynyt kiertelemässä kaupungilla niin löysin tällaisen kirjan kuin ”LESS is MORE”. Kirja on tällaiselta brandilta kuin kikki. Kirja ei ole siis sellainen kirja mitä vain luetaan vaan sellainen jota tulee itse täyttää. Sen ideana on auttaa löytämään ne asiat elämässä mitkä merkitsee ja mitä todella haluaa, ja auttaa pääsemään eroon niistä asioista, mitkä elämässä ovat turhia tai vain häiritsemässä omien saavutusten saavuttamista. Tämä ”less is more” sanonta on ehkä tunnetumpi minimalsimin parissa mutta tässä kirjassa se viittaa kaikkeen elämässä; konkreettisiin asioihin, siihen mihin me kulutetaan meidän energiamme ja aikamme, ja meidän ajatuksiimme. Sitten kun olen tutustunut kirjaan vähän paremmin niin varmaan tulen kirjoittamaan siitä enemmän.

Pikakatsaus ja kuulumiset

Virallisesti mun koekausi alkoi viimeviikolla ja ensimmäiset kaksi koetta ovat nyt takana. Kiirettä on riittänyt mutta ensimmäiset kokeet on stressistä huolimatta menneet hyvin. Mä harvoin stressaan mistään mutta sitten kun se stressi puskee päällee niin se tulee ja lujaa. Tästä huolimatta, silloin kun mua streessaa paljon mun kouluarvosanat on normaalia parempia.

Pakko sanoa että kun on viisi kuukautta tauotta opiskellut päivittäin niin tässä vaiheessa vuotta alkaa jo aivot hakkaamaan tyhjää. Tuntuu että on tullut opittua niin paljon uutta ja niin nopeasti että omille ajatuksille ei jää paljon aikaa. Ajatus siitä että enään on vain kaksi viikkoa jäljellä koulua tuntuu oudolta. Mitä mä sitten teen töiden jälkeen ja vapaa-päivinä? Ajatus siitä että sais vaan istua ja olla tekemättä mitään ilman että tarvitsee miettiä mitään kouluun liittyvää tuntuu vähän hassulta.

Viime viikko on tullut vaan istuttua kotona, ja sen kyllä heti huomaa ku ei ole käyny missään. Lukemisesta tulee heti vaikeampaa ja alkaa tekemään kaikkea muuta kuin mitä pitäisi. Ongelmanahan oli se että lääkrikäyntien ja muiden extra kiireiden vuoksi ei ole jaksanut lähteä kotia pidemmälle. Nyt ensi viikkoa odottelen että pääsee taas liikkumaan kotoa muualle.

Nämä on niitä aikoja kun voi olla vaikeaa pysyä positiivsena, mutta kun muistuttaa itselle että tämä kiire ja stressi ei kestä ikuisesti ja keskittyy niihin hyviin asoihin niin se negatiivisuus ei pääse valtaansa. Itseä piristää mukavat työkaverit ja asiakkaat, hyvät arvosanat ja tällä herkellä myös odotan innolla että uusi kamera pujahtaa postiluukkuun.

Voi olla että tässä seuraavan parin viikon aikana ei hirveästi tänne blogiin tule päiviteltyä juuri siitä syystä että ei ole aikaa miettiä muuta kun koulua nyt. Ideoita mistä haluan kirjoittaa kyllä löytyy mutta aikaa niiden kirjoittamiseen ei juurikaan. Tässäkin nyt vain tämmöinen pieni katsaus että missä tällä hetkellä mennään.

Kiireitä, stressiä ja kyyneleitä

Lukuvuosi lähenee loppuaan mikä siis myös tarkoittaa sitä, että koekausi on alkanut. Tänään oli koe kauden ensimmäinen koe ja vielä on kolme jäljellä. Tämä saattaa kuullostaa vähältä, mutta kun siihen lisää muut palautettavat työt, luennot, opinnäytetyö palaverit ja työt, niin ei jää paljoa aikaa kokeisiin lukemiselle. Tämä kuitenkin on osa tätä yliopisto elämää.

Henkilökohtaisesti osaan ajoittaa ja säännellä mun elämää niin että harvoin alkaa mikään stressaamaan niin paljoa että se aiheuttas mikäänlaista epämiellyttävää ahdistusta. Viime viikko kuitenkin oli poikkeus. Viime kuussa oli monta palautustyötä ja vapaa päivätkin meni kirjastossa. Kevät flunssa siihen päälle ei myöskään helpottanut kouluhommien edistymistä.

Millaisia palautustöitä mulla on siiten viimeaikoina ollut? Viime vuonna palautus työt oli lähinnä esseitä ja raporttjea valmiista aiheista. Tänä vuonna kuitenkin ollaan jouduttu itse tekemään tutkimuksia raportteja ja esseitä varten, mikä sitten tietenkin vie kolme kertaa enemmän aikaa. Vaikka palautustyöt tänä vuonna ovatkin olleet monimutkaisempia ja aikaa vieviä, ne on myös olleet mielenkiintoisempia. On ollut mukava päästä tutkimaan aiheita mitkä itseä kiinostaa sen sijaan että annetaan valmiit tulokset aiheesta mikä ei itseä edes kiinosta. Tämä on myös näkynyt mun arvosanoissa. Parhaimmat arvosanat olen saanut näistä tutkimuksista mitkä ollaan itse saatu rakentaa.

Vaikka nämä koulutyöt ovatkin olleet ihan mieluisia, ne on aiheuttanut paljon stressiä. Koska mä harvoin mistään stressaan, sitten kun se stressi puhkeaa niin se on yleensä sitä että itketään naurettaville asioille mille jälkeenpäin voikin nauraa. Hyvä esimerkki tästä on se kun mun piti ostaa tulostin, mitä en olisi halunnut ostaa, sillä meillä on ilmaiset tulostimet meidän rakennuksen alakerrassa. Nämä tulostimet ei kuitenkaan usein toimi ja niistä on aina muste loppunut. Koska koe kausi alkoi niin oli pakko saada tulosettua luento muistiinpanoja sun muuta, joten oli pakko ostaa tulostin. No se tulostin jonka ostin on WIFI tulostin niin ei tarvitse johtojen kanssa aina hämmentää ja voin tulostaa vaikka suoraan puhelimesta. Sitten se tulostin viimeinkin saapui ja aloin asentamaan sitä että saisin muistiinpanot tulostettua. Tämä asennus ei kuitenkaan mennyt ihan niikuin olisin halunnut ja kymmennen tunnin työpäivän jälkeen mulla meni kolme tuntia sen asentamiseen, minkä jälkeen vielä tälläkään tällä hetkellä (kolme päivää myöhemmin) sitä en ole saanut toimimaan. Se kolmen tunnin asennus loppui siihen kun itkin tulostimen edessä koska en saanut sitä WIFIä toimimaan ja käytin niin paljon aikaa siihen kun mun olisi pitänyt lukea kokeeseen. Eihän mun olisi tarvinnut sen tulostimen kanssa kolmea tuntia illalla häärätä vaan oisin voinut lukea kokeeseen ilman niitä tulostettua muistiinpanojakin, mutta minkäs sille voi kun on niin itsepäinen. Minä kun olin päättänyt että minä ne muuten sinä iltana tulostan niin minähän se en luovuta ennenkun homma on tehty. Kai se sitten kaiken sen stressin ja kiireen keskellä niin otti hengen ja egon päälle etten yhtä tulostinta saanut toimimaan että piti itkeä vielä seuraavat kaksi tuntia (lisää opiskelu aikaa heitetty roskiin). No mutta tänään sitten kokeen jälkeen kävin ostamassa piuhan millä saan kytkettyä tulostimen mun läppäriin ja on helpompi tulostaa. Tulostin 1 – Emilia 0.

Mulla on ollut tapana aina palkita itseni kokeen jälkeen. Etenkin jos on ollut paljon stressiä siihen liittyen. Yleensä aina huomaan jälkeenpäin kuinka on stressanut ihan turhaan ja pienestä palkinnosta tulee heti parempi mieli. tänään käytiin syömässä hampparia kun saatiin vielä kaksi vegaani ateriaa yhden hinnalla! Siihen vielä mukava kävely lenkki ja tee mukavassa kahvilassa ilman koulukirjoja, puhelinta tai mitään muuta. Kyllä virkistää ihmeellisesti. Tämän vuoksi tältä päivältä ei myöskään ole oikein kuvia koska en halunnut keskittyä mihinkään muuhun kun vain mun ruokaan, teehen ja maisemiin. Kaikki kuvat on otettu viimeviikolta aina matkan varrelta kun on kerennyt.

Vaikka saattaakin kuulostaa siltä että stressi on nyt ohi ja voin vaa chillata niin ei.. Koe kausi jatkuu ja mun on myös päätettävä mistä aiheesta teen myn loppytön/opinnäytetyön, ja siitä pitäis kirjoittaa parintuhannen sanan mittainen suunnitelma. Siihen lisäksi myös stressi siitä kun täällä on tapana maksaa vuokra aina useammalle kuukaudelle kerralla, mikä tarkoittaa nyt sitä että meillä on edessä viiden kuukauden vuokran maksu, mikä pistää kyllä vähän sydämmelle kun iso summa lähtee kerralla pankkitililtä. Noh, eipähän tarvitse sitten viiten kuukateen taas miettiä tai maksella vuokraa.

Nyt sitten siis alkaa opiskeleminen seuraavaa koetta varten. Tällaisina kiireisinä ja stressaavina aikoina mulla on ollut tapana aina tehdä opiskelu suunnitelma niin pysyy aikataulussa ja varmasti kerkeää lukea tarpeeksi. Näinä aikoiona tosin muut asiat jää helposti vähän taka-alalle. Kavereita ei tule nähtyä ja kotiin ei kerkeä olla niin paljon yhteydessä kuin ehkä haluaisi. Myös niinkin perusasiat kuin kotityöt jää helposti aina viimeiseksi listalla.

Tälle kaikelle ei vaan voi mitään ja semmoista se elämä joskus on. Kuitenkin kun aina muistaa sen että tämä stressi ja kiire on vain väliaikaista, ja yrittää pitää asiat ja elämän koossa parhaansa mukaan, niin ei se sitten loppujen lopuksi koko elämää kaada.