Avainsana: Uusia juttuja

Uudessa kämpässä; opiskelija asunnot Lontoossa

Tässä vähän yli viikko sitten muutettiin uuteen kämppään lähemmäksi koulua. Aiemmin asuttiin Lontoon etelä puolella paikassa nimeltä Stockwell. Stockwell oli alueena todella rauhallinen, mistä itse pidin todella paljon. Meidän edellisessä asunnossa ei ollut oikeastaan mitään vikaa, mutta haluttiin vain muuttaa lähemmäksi koulua. Ennen meillä meni 35minuuttia metrolla kouluun, mutta nyt asutaan vain 10min kävely matkan päässä. Tässä siis säästää aika huimasti matkakuluissa.

Nyt asutaan siis Lontoon pohjois puolella paikassa nimeltä Finsbury park. Ollaan aivan päätien vieressä joten matkustaminen keskustaan ei oikeastaan ole tarpeellista ellei siellä välttämättä halua käydä. Rakennus missä nyt asutaan on 1900-luvun aluilta ja on siis todella vanha, mikä näkyy myös rakennuksen sisätiloissa. Entinen rakennus missä asuttiin oli uudempi ja modernimpi, mutta tästä huolimatta tykkään tästä meidän nykyisestä paikasta enemmän. Tämä on kotoisampi ja tunnelma on lämpimämpi.

Asunto on pieni, mutta juuri sopiva meille kahdelle. Näkymät ikkunnasta eivät ole kummoiset, mutta eipä sitä voi suuria täällä lontoossa olettaakkaan kun kaikki rakennukset ovat rakennettu aivan kylki kylkeen. Asunto on siis yksiö, ja kalustettu valmiiksi. Asunnot ovat yksityisiä opiskelija asuntoja, mikä siis tarkoittaa sitä että seinille ei saa laittaa mitään, mikä kyllä ärsyttää, mutta sille nyt ei vaan voi mitään. Täytyy siis yrittää tuoda asuntoa henkiin muilla tavoin.

Asutaan edelleen Zone 2:lla mikä siis on aivan ydin keskustan ulkopuolella. Asutaan aivan Arsenalin ja suuren puiston vieressä päätien varrella. Ympäriltä löytyy kaikki mitä tarvitsee. Hyvä puoli opiskelija asunnoissa on se, että ei tarvitse erikseen maksaa sähköä, vettä, WIFIä tai mitään muuta. Pyykkitupa on alakerrassa ja rakennuksessa on hienot ja tilavat yhteiset tilat, jotka on varustettu biljardi pöydillä, TV:llä, sekä peleillä. Rakenuksessa on myös vartija paikalla 247 ja arkipäivisin muutama työntekijä respassa.

Kun vertaa aiempiin opiskelija asuntoihin missä ollaan asuttu niin tämä nykyinen asunto on enemmän niinkuin ”normaali” asunto. Aiemmat asunnot ovat olleet todella värikkäitä ja ”muovisia”. Ne oli rakennettu niin että ne on yksinkertaisia ja siistejä, sekä niin että ne kestävät rajua kulutusta kun kuitenkin on opiskelijoista kyse. Tässä nykyisessä asunnossa on ihan perus huonekaluja ja valkoista pintaa keittiössä, kun taas vanhassa asunnossa oli punainen keittiö ja simppelit halvat huonekalut, jotka on joko helppo vaihtaa uusiin tai korjata asukkaiden lähdettyä. Nykyisessä asunnossa on enemmän tekstuuria, kuten puuta ja nahkaa.

Me muutettiin siis aivan kahdestaan yhdessä päivässä vuokrafirman pakettiauton ja kuljettajan voimin. Muutto meni oikeastaan aika vikkelästi ja suurin osa laatikoista oli purettu iltaan mennessä. Meillä ei itsellä oikeastaan muita huonekaluja ole kuin tv-taso ja kenkäteline, sekä TV, joten sen isompaa häslinkiä ei muutossa ollut. Toki kun pieneen asuntoon muuttaa kahden ihmisen tavaroiden kanssa niin purku tilanteessa pitää miettiä tarkkaan että minne mitäkin laittaa, jotta saa kaiken mahtumaan.

Uutta kameraa vanhan rinnalle

Riparilta päästyä noin kuusi vuotta sitten ostin mun edellisen kameran, mikä oli toinen omistamani kamera, mutta ensimmäinen jonka olin ostanut itse. Kyseessä siis on Canonin 1100D. Paljon on kyseistä kameraa tässä vuosien aikana tullut käytettyä. Viimeisen parin vuoden aikana käyttö on kuitenkin vähentynyt, sillä kameran koon ja painon vuoksi sitä on vaikea ja ärsyttävä kuljettaa mukana. Jos haluaa käydä ottamassa kuvia niin on nimenomaan mentävä niitä ottamaan niin että reissu on suuniteltu sitä varten. Kyseistä kameraa ei kehtaa eikä jaksa kantaa mukana joka kerta kun on jonnekkin lähdössä. Etenkin täällä Lontoossa kun joka puolella on niin paljon ihmisiä, niin haluaa että liikkuminen ja tavaroiden pakkaaminen laukkuun ja laukusta ulos on helppoa ja vaivatonta. Tämän vuoksi päätin, että nyt aika ostaa uusi kamera. Vanhankin kameran aion vielä ainakin toisaiseksi säilyttää ja katsoo sitten tulevaisuudesas että onko sille tarvetta vai ei.

Uusi kamera on siis huomattavasti vanhaa pienempi mutta silti laaadukas ja täydellinen mun tarpeisiini. Tämäkin kamera on Canonilta mutta huomattavasti erilainen vanhaan kameraan. Kyseessä on siis Canonin m100. Kameran valinassa meni jonkin aikaa ja luin palon arvosteluja ennen lopullista päätöstä. Tästä kamerasta en oikeestaan kuullut mitään pahaa, ainoastaan positiivista.

Kamera tipahti postiluukusta noin viikko sitten, mutta kiireiden vuoksi sitä en ole pahemmin kerennyt kokeilemaan. Sen mitä olen kerennyt kokeilemaan niin kamera on täydellinen mun tarpeisiini ja laatu on parempi kuin oletin. Kamera on todella helppokäyttöinen ja sen automaatti asetus on todella hyvä kun vertaa vanhaan kameraan jolla yleensä aina otin kuvia manuaali asetuksella.

Vaikka mulla ei hirveästi ehkä tulekkaan julkaistua missään mun ottamia kuvia niin silti niitä tulee aika paljon oteltua. On jotekin todella nautinollista ottaa kuvia jotka on hyvä laatuisia ja viehättää omaa silmää, vaikkei niitä muiden nähtäväksi aina laitakkaan. Vaikka tätä uutta kameraa en vielä ole päässyt hirveästi kokeilemaan, kesän aikana sillä tulee varmasti paljon kuvailtua.

Muistan kun sain joskus ala-asteella ensimmäisen kameran mun isovanhemmilta. Sitä ennen en oikeastaan ollut ikinä ottanut kuvia ellei ollut pakko jossain juhlissa ottaa muille kuvaa niiden kameralla. Muistan kuinka innoisani olin kun otin ensimmäisiä kuvia uudella ensimmäisellä kamerallani. Se oli jotenkin tosi siistiä vaikka eihän ne kuvat mitenkään tosi ihmeellisiä olleet. Muistan kuinka juoksin mökillä pitkin metsiä ottamassa kuvia kukkasista ja puskista.

Vaikka sitten ylä-asteella rippirahoilla ostin vähän paremman ja hienomman kameran niin ikinä en oikeastaan ole kuvia ottanut silleen tosissaan. Mulle se on aina vaan ollut semmoinen pikku harrastus. Ei mun kuvat vieläkään ole mitenkään ihmeellisiä tai erityisen hienoja, mutta en mä sitä ole oikeastaan ikinä hakenukkaan.

Itse olen jotenkin todella visuaalinen ihminen ja tykkään katsella ympärilleni. Mun päivää piristää jo se että kun kävelen nätissä ypäristössä tai kun näen jotain kaunista. Monesti mulle tulee sitten niitä tilanteita kun ajattelee et ei vitsi kuinka nättiä, pakko ottaa kuva. On kiva katella kuvia sit jälkeenpäin, vaikka ne kuvat ei mitään top artisti valokuvaaja luokkaa olekkaan. Ehkä sitten joskus kun jaksaa paremmin paneutua asiaan niin voi yrittää ottaa luovempia hienompia kuvia.