Visiitti Koti Suomeen; kulttuurieroja ja turistioppaana olemista

Nyt onkin sitten loma koti suomessa ohitse ja on aika palata arkeen. Melkein pari viikkoa kavereiden kanssa vierähti Suomessa. Pääosin oltiin ihan meillä kotona porukoiden luona, mutta kyllä siihen kahden viikon ajalle mahtui muutakin aktivitettia.

Loma akoi heti tietenkin kavereita näkemällä. Viimeksi olin omia Suomalaisia kavereitani nähnyt Jouluna eli noin puolivuotta sitten. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka minun Englantilaiset kaveri erosivat ja olivat erilaisia minun Suomalaisiin kavereihin verratuna. Kyllä se vain niin on että ne toisistaan eroavat joillakin tavoin, mutta tämähän ei ole huono juttu vaan enemmänkin rikkaus. Saa palan molemmista maailmoista.

Loma jatkuikin sitten mökkeilemällä. Niinkin pieni asia kuin metsän ympäröivänä oleminen oli minun Englantilaisille kavereilleni ihmeellistä ja hienoa. Käytiin sitten katsomassa näitä metsäisiä maisemia Paljakan ja Vuokatin vaarojen päältä kotimatkalla ja sehän kruunasi tietenkin kaiken. Kun on asunut kiireisen kaupungin ytimessä niin arvostaa sitä hiljaisuutta ihmisten vähäisyyttä. Kaverit sanoivat, että metsän ympäröivänä oleminen jotenkin rauhoittaa mieltä.

Mökillä käytiin soutamassa, saunomassa ja uimassa, sekä kerrotiin tarinoita esi-isitä ja suomen sodasta. Kaverit rakastivat saunomista ja nyt hekin ymmärtävät kun minä aina Lontoossa valitan siitä, kuinka ei tule puhdasta oloa kun on käynyt vain suihkussa, eikä ole päässyt saunomaan kuukausiin. Saunottiin joka päivä ja iho kyllä kiitti. Kaveritkin huomasi eron kuinka heidän iho pehmeni heti ensimmäisen sauna kerran jälkeen.

Mökille oltaisiin jääty pidemmäksikin aikaa mutta oli pakko palata takaisin koti Kajaaniin, sillä seuraavana päivänä juhlittiin syntymäpäiviäni. Seuraava päivä menikin siis kakkua syöden ja jutustellen kuulumisia. Lahjoja en pyytänyt mutta kyllähän sieltä muutama lahja siitä huolimatta tuli. Suurimmaksi osaksi jotain muumeihin liittyvää, mikä ei ole yllätys, sillä kuka nyt ei muumeja rakastaisi.

Loman kohokohta oli sitten tietenkin reissu Hossaan ja Rukalle. Ensin käytiin Hossassa vaeltamassas 5km, jonka jälkeen sitten ajettiin Rukalle mökkiin ja vietettiin siellä yö. Olin kerran aikaisemmin käynyt Hossassa ja kyllähän ne Julman-Ölkyn näkymät olivat vieläkin aivan yhtä hienot. Kaveritkin tykkäsi ja sanoivat että olivat yhdet elämiensä parhaista näkymistä. Seuraavana päivänä sitten käytiin Rukan kylässä pitsalla ja ajettiin Hossan poropuiston kautta takaisin Kajaaniin. Ne jotka tuntevat minut hyvin tietävät, että rakastan poroja yli kaiken. Päästiin ruokkimaan poroja ja hengailemaan niiden kanssa ihan vapaasti, mikä oli tietenkin ainakin minun reissun kohokohta. Kavereille se oli ensimmäinen kerta kun näkivät poroja ja hekin rakastuivat näihin karvaisiin otuksiin aivan täysin. Porotkin näyttivät nauttivan meidän seurasta.

Juhannus vietettiin ihan meillä kotona kavereiden kesken, jonka jälkeen sitten olikin aika Maanantai aamuna aikaisin lähteä kohti Helsinkiä. Itse olen Helsingissä aikaisemmin käynyt vain muutaman kerran elämässäni enkä koskaan ole siitä kaupunkina hirveästi pitänyt. Nyt kuitenkin tässä parin päivän aikana kerkesin jotenkin tykästyä Helsinkiin. Se on sopiva sekoitus jotakin Kajaanin ja Lontoon väliltä. Suurkaupunki mutta vähemmällä hälinällä ja ihmismäärällä. En silti ehkä haluaisia asettua asumaan Helsinkiin mutta voisin siellä vaikka muutaman vuoden kokeilla asua. Turistin näkökulmasta Helsinki ei ehkä ole mikään mielenkiintoisin matkakohde, mutta muuten se on oiken kaunis kaupunki. Kaveritkin sanoivat että jos turistina olisi käynyt vain Helsingissä niin olisi kyllä ollut matka hirveä pettymys. Jos suomessa aikoo käydä niin kannattaa kuulema mieluummin käydä pohjoisessa.

Tämä melkein pari viikkoa vierähti todella nopeasti ja paljon kerettiin tehdä ja kokea. Paljon tuli myös opittua niin itsestä ja omasta suhtautumisesta asioihin kuin kavereistakin. Oli kiva nähdä kuinka kaverit reagoi siihen millaista minun elämä on ja mistä minä olen kotoisin. Ehkä sitten tulevaisuudessa on minun vuoroni käydä katsomassa että mistä minun kaverini ovat lähtöisin ja millaista heidän elämä on/on ollut.

Tähän loppuun vielä pieni lista suoraan minun matkassa olleilta kavereilta niistä asioista mihin he kiinnitivät reissun aikana huomiota:

1. Sisällä ei saa pitää kenkiä jalassa.

2. Se että kuinka paljon joka paikassa oli metsää ja todella paljon järviä.

3. Hiljaisuus koska missään ei ole hirveästi ihmisiä.

4. Hanavesi on paljon parempaa kuin täällä Lontoossa.

5. Majoneesit oli ’on point’.

6. Alko on aina kiinni.

7. Se että on ihan normaalia olla alasti saunassa muiden kanssa.

8. Se että Helsingissä suurinosa ihmisistä puhui Englantia mutta että pohjoisessa hädintuskin kukaan osasi puhua Englantia.

9. Pullojen kierrätys ja se että siitä saa rahaa.

10. Että ainakaan Kajaanissa ei ole oikeastaan minkäänlaista kahvila/ravintola kulttuuria verrattuna muihin maihin.

Opiskelijan kesäloma

Ensimmäinen viikko kesälomaa on nyt takana. Pakko sanoa että tämän vähän reilun viikon aikana on kyllä saanut totutella siihen ettei tarvitse koko ajan olla tekemässä jotakin. Vaikka koulua mulla ei ole nyt ollut niin töissä on mennyt sellaiset kevyet 50h/viikko. Voisi luulla, että työt olisi polttanut mut ihan puhki mutt näin ei kuitenkaan ole. Tässä viimeisen vuoden aikan on niin jo tottunut siihen että on koko ajan menossa ja että vapaata ei ole, joten ei tämä töissä oleminen nyt niin paljoa haittaa (ainakaan vielä). Mikä ehkä eniten kuitenkin ahdistaa niin on se pieni vapaus töiden jälkeen. Niin oudolta kun se voikin kuulostaa niin se ylimääräinen vapaa-aika töiden jälkeen tuntuu oudolta eikä oikein tiedä että mitä tehdä. On vähän sellainen turhautunut olo kun tuntuu ettei osaa tehdä mitään produktiivista.

Vaikka suurin osa kesälomasta meneekin minulla töissä niin kyllä minä olen jotain pientä kerennyt tällekkin kesälle suunitella. Tämän viikon lopussa ollaan minun Lontoolaisten kavereiden kanssa tulossa Suomeen ja vietetään siellä minun synttärit ja Juhannus. Varmasti mielekiintoinen reissu tulossa sillä kuukaan näistä kavereista (poikakaveria lukuunottamatta) ei ole Suomessa aikaisemmin käynyt. Sunnitelmana on käydä jossakin pohjoisemassa vaeltamassa ja tietenkin käydä pikku Kajaanin yöelämässä. Loman päätteksi ollaan vielä Helsingissä pari päivää ennenkuin tullaan takaisin Lontooseen.

Heinäkuussa sitten olisi tarkoituksena käydä Skotlannin rajalla poikaystävän kotipaikkakunnalla viettämässä hänen syntymäpäivänsä, ja sitten Elokuun lopussa tapahtuukin jotakin todella jännää, nimittiäin ollaan lähdössä kahdeksi viikoksi Amerikkaan. Tarkemmin ottaen Floridan Disney Worldiin ja Universaliin. Mulla on aina ollut unelmana päästä siellä joskus käymään ja olen aina rakastanut Disneyä, joten tästä reissusta tulee varmasti yksi elämän ikimuistoisimmista.

Muita kesälomassuunitelmia ei sen kummemmin mulla vielä ole. Jossakin vaiheessa tietenkin pitää sitten kunnolla alkaa valmistelemaan ja lukemaan mun tulevaa lopputyötä varten, mutta nyt en halua edes miettiä koulua ja pänttäämistä vähään aikaan. Sitten kun olen saanut lopullisen suunnitelman ja päätöksen mun lopputyötä koskien tehtyä, niin varmasti kerron täälläkin tarkemmin että mistä minä sen aion tehdä. Nyt en oikeastaan ole vielä puhunut kenellekkään sen kummemmin mun lopputyöstä, mutta hui että olen innoissani siitä!

50h töitä viikossa yhdellä vapaapäivällä per viikko ei kerkeä paljon mitään ylimääräistä tehdä. Olen kuitenkin sen verran onnekas, että olen löytänyt työpaikan mitä en vihaa ja työn mistä tykkään. Jossain vaiheessa varmaan kirjoittelen enemmän vähän mun työstä ja siitä miten työskenteleminen täällä eroaa Suomeen, tai että miten odotukset työn teosta ja työpaikasta eroaa, sillä tästä aiheesta mulla on paljon kerrottavaa! Mutta joo, ei mua haittaa (ainakaan vielä) viettää suurinta osaa mun kesälomasta tehden kahvia ja harjoitellen mun latte art- skilssejä!

Itse olen aina ollut jotenkin todella herkkä muutoksille ja tasapainon pitäminen on ollut aina haastavaa silloin kun asiat vähänkään muuttuu, mutta tänä vuonna olen mennyt niin paljon oman mukavuusalueen ulkopuolelle, ja tämän myötä olen oppinut hallitsemaan omaa elämää paremmin. Joillekin tämä voi olla itsestäänselvyys, mutta itse en olisi koskaan voinut uskoa että on mahdollista olla näinkin itsetietoinen kuin mitä nyt olen, ja että kuinka paljon se voi vaikuttaa elämään. Minulla oli aina ennen tapana ajatella että se helpoin tie on se paras tie, mutta sillä tavalla jää todella paljosta paitsi eikä oikein pääse elämässä eteenpäin vaan jää junaamaan paikalleen. Ei minun tarvitsisi tehdä 50h töitä viikossa ja herätä joka aamu kello neljä, mutta se mahdollistaa muita aioita mitä haluan tehdä. Mieluummin käyn töissä ja ansaitsen rahaa, kuin se että kulutan minun ajan tehden yhtään mitään.

Mulle on aina sanottu, että jos ikinä tuntuu siltä ettei enää jaksa, niin sitten ei ole pakko. Aina voi lopettaa asiat kesken jos ei jaksakkaan, mutta jos ikinä ei edes kokeile niin voi jäädä paitsi monista asioista. Minä elän ja menen ihan oman jaksamisen mukaan. Sitten jos alkaa tuntua siltä ettei enä jaksa niin sitten pitää muuttaa jotain elämässä. Toistaiseksi ainakin minulla on hyvä näin, ja sitten jos työt alkaa painaa päälle liikaa niin katsotaan mitä sille asialle voi tehdä. Nyt vain innolla odottamaan että mitä tämä tuleva kesä tuokaan tullessaan.

Vihreitä juttuja: Terveellisen ruokavalion vaikutus elämään

Tuossa pari päivää sitten tuli käveltyä tällaisen ns. vihreän baarin ohi. Eli siis tällaisen kioski tyylisen terveellisen mehu-/smoothiebaarin ohi. Vaikka tällä alueella missä tällä hetkellä asutaan niin ollaan asutukkin jo melkein vuosi ja tuon kyseisen baarin ohi ollaan kävelty monet kerrat niin jostain syystä ei vain ole aikaisemmin tullut kyseistä baaria huomattua.

Olen aina miettinyt että miten jotkut pystyy juomaan niitä vihreitä mehuja mitä aina instagramissa näkee. Ajatus mehustetusta vihanneksista ei jotenkin houkuta itseä yhtään, vaikka muuten kyllä näin vegaanina tulee näitä vihreitä rehuja syötyä päivittäin. Sen jälkeen kun vegaani linjalle lähdin ja sen myötä on huomannut miten paljon parempi olo itselle tuli niin fyysisesti kuin henkisestikkin ruokavalion muutoksen johdosta niin kaikenlaiset terveys hömpät on alkaneet kiinnostamaan enemmän, ja myös tekee mieli kokeilla erilaisia ruokia ja tuotteita.

Päätin siis tästä kyseisestä mehubaarista ostaa tällaisen vihreän mehun ja kokeilla että onko se nyt ihan hirveän makuista. Kyseinen mehu oli nimeltään cleanser eli tällainen elimistiöä ’puhdistava’ juoma jonka pitäis laittaa elimistö ja nesteet liikkeelle. Mehu sisälsi omenaa, kurkkua, selleriä ja minttua. Pakko kyllä sanoa että olin yllättynyt kuinka hyvää tämä mehu oli. Mehu oli todella virkistävä ja kyllä sillä aika pirtsakasti päivä lähti käytiin.

Itse olen oikeastaaan aina syönyt suht tervellisesti. Lukion lopussa ja yliopiston ensimmäisenä vuotena kuitenkin tuli syötyä vähän miten sattuu ja sen kyllä huomasi painon noususta sekä siitä että aloin saamaan aivan jäätäviä vatsakipuja. Pienempänäkin aina ajoittan sain tosi kovia viiltäviä vatsakipuja jotka säteili koko kehoon, mutta yliopiston ensimmäisenä vuotena kipuja alkoi olemaan päivittäin ja ne oli niin kovia että jalat saattoi lähteä alta. Sitten kun en enää tätä jaksanut niin päätin että nyt on viimein aika kokeilla vegaani ruokavaliota, mitä olin jo pitempään halunnut kokeilla, ja se oli jo muutaman vuoden kiinostanut. Vegaani ruokavaliolla olen nyt ollut melkein vuoden ja tämän vuoden aikana ei ole juuri mikäänlaisia ongelmia tai kipuja ollut mahan kanssa.

Ennen en oikeastaan uskonut että ruokavaliolla nyt niin paljon on vaikutusta siihen millainen yleis olo itsellä on tai ettei sillä oikeasti mitään vaikutusta ole niin fyysiseen kuin henkiseen terveyteen taikka yleis kuntoon. Aina oli jotenkin ajatellut ruokaa niin että no jos syö epäterveellisesti niin lihoo ja jos syö terveellisesti niin ei liho ja epäterveellinen ruoka ei ole hyväksi. Ei jotekin ottanut asiaa tosissaan tai jaksanut miettiä asiaa sen kummemmin. Ei oikeastaan ajatellut sitä että miten paljon ruokavalio ihan oikeasti voi vaikuttaa elämään. Väärrässähän minä olin ja vieläkin olen yhtä yllättynyt miten paljon se on minun elämään vaikuttanut ilman että sitä oli edes huomannut.

Kun tuntee olonsa terveeksi niin tekee mieli jatkaakin terveellä linjalla. On myös tullut huomattua että töissä ja koulussa jaksaa paremmin, eikä syönnin jälkeen tule sitä ruoka koomaa ja painavaa oloa joka hidastaisi menoa. Ruoka ei ole enää jotain mitä vain syö koska pitää syödä tai koska tekee mieli jotain tiettyä ruokaa, vaan nyt syön koska minun tarvitsee syödä ja siitä saa energiaa. Syön saadakseni energiaa, en siksi että maha vain täyttyisi. Kun on fyysisesti hyvä, kevyt ja energinen olo niin henkisestikkin jaksaa ahertaa pienten mäkien yli.