Voiko opiskeleminen olla kivaa?

Se yleinen asenne opiskelua kohtaan on se että opiskelu on ärsyttävää eikä sitä jaksa, pelkkää ajan hukkaa. Näin minullakin oli tapana ajatella kunnes lukion jälkeen päätin lähtä opiskelemaan Lontooseen psykologiaa ja maksaa siitä kun Suomessa saman tutkinnon (hieman eri sisällöllä kuitenkin) olisi saanut ilmaiseksi. Ihmisillä on ehkä vähän tapana ajatella että ”jotkut ihmiset vaan on viisampia ja siksi ne nyt vaan pistää enemmän aikaa opiskeluun, mutta en minä itse sellaiseen pysty vaikka yrittäisinkin.” Tämä ei kuitenkaan ole totta. Jokainen meistä voi oppia siihen, että pistää aikaa opiskeluun ilman että se tuntuu epämukavalta tai ärysttävältä. Itselläni oli ennen aina tapana viivytellä opiskelemista ja jättää kaikki viime tipalle. Nyt olen oppinut siihen että opiskelen joka päivä ja se on oikeastaan aika kivaa. Olen myös alkanut lukemaan ja opiskelemaan aineita joita koulussa ei minulle opeteta mutta haluan oppia niistä joka tapauksessa.

Yksi iso tekijä on tottakai se että pitääkö siitä aineesta mitä pitäisi opiskella. Lukiossa muistan että joihinkin kokeisiin luki enemmän kuin toisiin, koska niistä aineista vain piti enemmän. Silloin kun jostain aiheesta oikeasti pitää, haluaa siitä myös oppia uutta ja näin sen opiskelu on mukavaa ja innostavaa. Joskus meidän kaikkien kuitenkin pitää pistää aikaa sellaisten aiheiden opiskeluun mitkä ei meitä ehkä kiinostakkaan. Silloin pitää yrittää ajatella sitä sen vaikutusta pidemmällä tähtäimellä. Voi ajatella että ne arvosanat tulee vaikuttamaan tulevaisuuden suunitelmiin tai jatko-opintoihin. Jos ei kuitenkaan ole tietoa siitä mitä ehkä tulevaisuudessa haluaa tehdä, niin asiaa kannattaa ajatella siltä kannalta että oppii uutta, ja sitä tietoa tulee todennäköisesti tarvitsemaan joskus tulevaisuudessa, vaikkei se ehkä sillä hetkellä siltä tunnukkaan.

Toinen asia mitä kannattaa miettiä on se että kenelle sinä opiskelet. Opiseletko sinä siksi että juuri sinä haluat, vai siksi että joku pakottaa sinua opiskelemaan. Jos ajatusmalli on se että opiskelemisesta ei hyödy itse mitenkään ja sitä tekee vain miellyttääkseen muita, niin sitten se ei koskan tule olemaan kivaa. Pitää alkaa ajattelemaan asiaa niin, että haluaa opiskella ja haluaa oppia uutta itsensä takia.

Jokainen meistä on erilainen. Joillekin tietynlaiset tavat opiskella toimii paremmin kuin toisille. Mitkä tavat mulle sitten toimii? Yksi asia mitä kannattaa miettiä on musiikin kuuntelu samalla kuin opiskelee. Joillekin se toimii, mutta minulle se vaikeuttaa opiskelemista. Jos minulla soi musiikki taustalla, en pysty kunnolla keskittymään ja selailen vain puhelinta. Mitä olen kuitenkin huomannut että en myöskään jaksa opiskella jos on ihan hiljaista. Siksi minulla yleensä pyöriikin Netflix tai Youtube taustalla. Yritän löytää taustalle aina jotain sellaista pyörimään mikä ei ole ihan super kiinostavaa, etten vain jää sitä pelkästään tuijottamaan.

Jos aina istuu vain samassa paikassa samojen seinien ympäröimänä kun opiskelee niin se käy nopeasti todella tylsäksi. Itse olen oppinut nyt siihen, että lähden vaikka johonkin kahvilaan tai menen vaikka koulun kirjastoon opiskelemaan. Joskus menen puistoon, tai jos opiskelen kotona niin ihan vain sekin että välillä istun sängyllä ja välillä vaihda pöydän ääreen. Joskus juon teetä tai syön jotai naposteltavaa samalla. Näin opiskeleminen ei tunnu niin tylsältä. Silloin kun lähden kotoa ja menen jonnekkin muualle opiskelemaan niin siinä samalla saa myös raitista ilmaa ja tietyllä tavalla nollattua aivot että jaksaa taas lukea ja kirjoittaa.

Latasin myös puhelimeen sovelluksen nimeltä FOREST, siihen saa laitettua ajastimen ja silloin kun se on päällä ei voi käyttää puhelinta. Tämä on auttanut mua tosi paljon sen kanssa että kun opiskelee, mutta sitten saakin kaverilta viestin niin ei heti tartu puhelimeen kiinni, vaan pystyy odottamaan siihen asti että pitää tauon opiskelusta. Aikatauluttaminen ja tauot, se onkin toinen juttu mikä on auttanut paljon. Olen oppinut siihen että opiskelen 30-60min ja sitten pidän 15-30min tauon, joskus jopa 1h tauon. Kun tietää, että sen puolen tunnin päästä voi taas tarkistaa viestit tai katsoa jakson Netflixiä, niin on paljon mukavampaa opiskella.

Yksi asia mikä myös on minua helpottanut on se että kaikki koulujutut ja paperit on järjestyksessä. Jokaiselle aineelle on omat kansiot ja muistiinpanot on hyvin tehty, joten sitten kun tulee tarve taas ne löytää, ei niitä tarvitse kauaa etsiä. Kun voisi melkein ylepästi näyttää kaikille kuinka järjestyksessä kaikki paperit ja muistiinpanot on, siitä tulee itsellekkin paljon parempi mieli.

Lyhyesti ja ytimekkäästi siis tässä on miten opiskelemisesta voi tehdä miellyttävää:

1. Opiskelee siksi että haluaa itse oppia uutta.

2. Ei opiskele miellyttääkseen muita.

3. Ajattelee miten se vaikuttaa omaan tulevaisuuteen.

4. Kokeilee opiskella täydessä hiljaisuudessa, musiikkia taustalla tai Netflix taustalla.

5. Aikatauluttaa opiskelemisen ja muistaa pitää tauot.

6. Syö jotain naposteltavaa samalla.

7. Lukitsee puhelimen siksi aikaa kun opiskelee.

8. Opiskelee eri paikoissa eikä aina samojen seinien sisällä.

Itselleni ehkä tärkeimmät näistä on ne että opiskelee eri paikoissa ja käy ulkona, sekä se että lukitsee oman puhelimen siksi aikaa kun opiskelee. Näiden muutoksien myötä myös itsellä ainakin tulee melkein hinku opiskella. Kokonaiset vapaapäivät ilman minkäälaista opiskelua tuntuvat tylsältä. Opiskelemisen ei tarvitse olla mitään pakko pullaa vaan se voi tosiaan olla ihan mukavaakin.

Mitä minä ikävöin?

Nyt kun on melkein asunut kaksi vuotta täällä Lontoossa niin alkaa todella arvostamaan suomalaisuutta ja suomalaisia asioita. Ennen tänne muuttoa oli aina tapana puhua Suomesta vähän paskaan sävyyn ja kuinka kaikki on perseestä. Kai se oli sitä perus suomalaista pessimismiä. Silloin ei tullut huomattua niitä pieniä asioita joista pitää ja mitä tulisi ikävä jos niitä ei enää olisikaan saatavilla. Ennen en ikinä ollut mitenkään erityisen ylpeä siitä että oon suomalainen mutta nyt sitä on oppinut arvostamaan kun on huomanut miten monia hienoja ja ehkä välillä vähän outojakin asioita me suomalaiset tehdään, sekä miten muun maalaisia se kiehtoo.

Viikonloppuna Lontoon suomalaisella kirkolla oli kevät myyjäiset ja tottakai siellä oli pakko käydä. Yllätyin miten paljon siellä oli ei-suomalaista väkeä. Vaikka toki suurin osa tuntui olevan ihan suomalaisia. Yksi asia mihin en oo vieläkään tottunut on suomen puhuminen täällä. Se ei tunnu luonnolliselta. Täällä kun käytän englantia mun joka päiväisessä elämässä ja tästä syystä suomenkielen käyttäminen jää aika vähälle, tuntuu oudolta puhua suomea ympäristössä missä on tottunut puhumaan englantia. Monella on varmaan sama tunne jos yhtäkkiä siellä suomessa joku tuleekin sanomaan jotakin sulle englanniksi. Menee se pari sekuntia ensin tajuta että mitä just tapahtu ja mitä mä oikein sanon. Aivot on tietynlaisella autopilotilla. Suomessa mun aivot olettaa että puhutaan suomea ja täällä Lontoossa mun aivot olettaa ja on valmius asemissa puhumaan englantia. Tästä syystä oli tosi outoa ja ehkä tietyllä tavalla vähän epäluonnolista yrittää puhua näiden muide suomalaisten kanssa täällä suomea.

No mutta mitä asioita mä ikävöin? Ruoka! Ikävöin yli kaiken suomalaista ruokaa ja niitä herkkuja mitä siellä saa kaupasta. Toki täälläkin saa hyvää ruokaa ja herkkuja, mutta ei ne maistu samalle kuin mitä suomessa. Eniten ikävöin mama kananuudeleita ja paprika pringlesejä. Niitäkin täältä saa joistain kaupoista mutta harvoin niitä löytää. Hernekeittoa myös ikävöin. tällä sitä ei valmiina myydä ollenkaan eli se pitäis tehä alusta loppuun asti itse jos sitä tekee mieli. Koulunäkki! Sitä mä aina ostan Suomesta ja tuon mukanani, ja sitten yritän säästellä sitä mahdollisimman pitkään. Täältä kyllä saa erilaisia versioita näkkäristä mutta mikään ei vedä vertoja koulunäkille. Tuolla suomalaisella kirkolla järjestetyssä myyjäisissä oli kuitenkin tosi paljon kaikkee suomalaista tarjolla ja kyllähän sieltä muutama asia lähti mukaankin. Hinnat oli kuitenkin aika kalliit verrattuna suomen hintoihin mikä toki on ihan ymmrrettävää.

Mulla sieltä lähti mukaan ruissipsejä, marianne karkkeja, kasvis-hernekeittoa, barbecue dippi ja tietenkkin minttu viinaa! Näitä mitään tai edes lähellenkään samantyylisiä asioita ei täältä saa ollenkaan.

Toinen asia mitä myös ikävöin on ihan vaan suomenkieli. Niin oudolta kun se voikin kuulostaa, nyt on huomannut kuinka paljon se kieli mitä käyttää joka päivä itsensä ilmaisemiseen voi vaikuttaa siihen kuinka sä ilmaiset itseäsi. Englannikielen kanssa oon huomannut että en ilmaise itseäni samalla tavalla kuin suomenkielellä. Joistakin asioista ei voi edes puhua täällä englanniksi koska ei kukaan ymmärtäis mistä mä puhun. Oon huomannut että käytän paljon sanontoja, mutta tottakai oon tottunu käyttämään suomalaisia sanontoja eikä niitä voi suoraan kääntää englanniksi. Siinä mielessä tää englanninkieli tuntuu joskus ehkä vähän rajottavalta. Tuntuu että ei aina saa välttämättä sanottua mitä ehkä haluaisi, koska hyvin yksinkertaisesti kaikkea ei voi kääntää toiselle kiellelle. Tai no siis, kyllähän melkein kaiken voi kääntää, mutta ei sillä ole vältämättä samanlaista merkitystä tai tuntumaa.

Yksinkertaisesti, on ikävä suomalaisuutta. Ikävä sitä että pystyy jollain tasolla samaistumaan jokaiseen ihmiseen sun ympärillä, olipa ne tuttuja tai ihan jotan randomeita. Esimerkiksi täällä en pysty kenenkään kanssa puhumaan lapsuudesta tai mistään nostalgisesta koska täällä ihmiset on kokenut ihan eri asioita kun minä. Tämä varmaan tulee myös olemaan ongelma sitten kun muuttaa takaisin suomeen tulevaisuudessa. Oon kokenut täällä paljon asioita mihin varmaan monet suomalaiset mun ympärillä ei sitten pysty samaistumaan.

Tämä haitaria soittava mies muistutti mua tosi paljon mun ukista. Tuli jotenkin todella hyvä mieli kun kuuli haitarin soittoa. Enpä ois ikinä osannut kuvitella että näinkin pieni asia ilahduttas mua näin paljon!

Asia mitä oon oppinut arvostamaan myös tosi paljon on luonto, rauha, hiljaisuus ja sauna. Ennen nää asiat oli ehkä vähän itsestäänselvyys mutta nyt ne ei enää todellakaa sitä ole. Saunoja täällä nyt ei yksinkertisesti ole ja voin sanoa että nyt kun ei ole käynyt saunassa melkein neljään kuukauteen niin vaikka käykin suihkussa ei silti tule sitä puhdasta oloa. Hiljaista täällä Lontoossa ei ole ikinä ja sen vuoksi tuntuu ettei ikinä saa vain rauhoittua. Aina kun tulee käymään kotona suomessa niin sen oikein tuntee kuinka taas akut latautuu. Etenkin kiireiden keskellä täällä välillä aina tuntuu että haluaisi vaan päästä istumaan ja olla ihan hiljaa ja laittaa korvatulpat korviin. Olla vaan täydessä hiljaisuudessa rauhoittumassa.

Mä en ikinä oikein oo ollut mikään kesä ihminen. Tiedän, olen outo! Kuuma sää ahdistaa mua. Oon aina rakastanut talvea ja sitä miltä kaikki näyttää ulkona talvisin. Täällä ei lunta oikeastaan tule ikinä. Joo ne kyllä uutisoi kuinka oho täällä tulee hirveä lumi myräkkä ja sitten on satanut sen verran lunta että ruoho kuitenkin paistaa vielä sen ”lumen” läpi. Ja kyllä, tiedän että elokuvissa Englannissa aina sataa lunta ja on nättiä mutta se on kaukana todellisuudesta. Talvi täällä on niin rumaa aikaa että en osaa ees kuvailla sitä. Lunta ja talvea on ikävä. Ei pääse luisitelemaan tai laskettelaan. Tai sitten ihan niinkin yksinkertaiset asiat kuin lumen narskuminen kenkien pohjissa ja se pakkasen tunne poskilla.

On paljon muitakin asioita mitä mä ikävöin mutta tässä on ne mitä ehkä tulee huomattua ikävöivänsä jatkuvasti. Tietenkin myös ikävöin perhettä ja kavereita. Ikävä kuuluu tietenkin asiaan. Mitäpä sitä voisi olettaa kun muuttaa eri maahan yksinään 19-vuotiaana eikä ehkä vielä osannut varautua tämmösiin asioihin etukäteen. Paljon on tullut opittua tässä puolentoista vuoden aikana. Kun ihmiset sanoo että matkusteleminen ja ulkomaille muutto voi olla silmiä avaava kokemus niin ne ei kyllä valehtele.

Tästä se lähtee!

Tässä olin pitkään jo miettinyt blogin alottamista. Lähinnä hyvin yksinkertaisesti sen takia että usein tekee mieli kirjoittaa jonnekkin mitä mulle kuuluu ja puhua asioista mitä mulla on mielessä tai mitä on tapahtunut. Aina oon tykänny kirjoittaa päiväkirjaan yms mutta Lontooseen muuton jälkeen tämä suomeksi kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle ja pakko sanoa että sitä on tullut pieni ikävä. Nyt sitten vihdoinkin sain aikaiseksi tehtyä tämän blogin pienen epäröinnin jälkeen. Pitkään ajattelin että ei mulla olisi aikaa kirjoittaa tai otella kuvia kun koulu ja työt vie niin paljon aikaa, mutta sitten kun rupesin tarkemmin miettimään niin loppujen lopuksi kiertelen paljon keskustassa puistoissa ja kahviloissa sun muissa ja räpsin kuvia ihan huomaamattani. Aikaakin on kirjoittaa kun jättää sen yhden ylimääräisen Netflix jakson päivässä väliin! Netflixiäkin kun minulla ei tule katsottua kuin vain silloin kun ei ole mitään muuta tekemistä.

No minkälaisista asioista mä ajattelin täällä kirjoitella? Lähinnä ihan vain mun elämästä. Hyvin yksinkertaisesti. No millaista tämä minun elämä on? Niikun jo tuossa aiemmin mainitsin, niin todella paljon käyn kiertelemässä eri paikoissa täällä Lontoossa ja niistä varmasti tulen täällä kirjoittelemaan. Varmasti myös tulen kirjoittelemaan mun ajatuksista, koulusta, kavereista ja kaikesta mitä mun elämässä täällä tapahtuu. Kai sen sitten näkee ajan kanssa mitä tänne tulee lörpöteltyä.

Jotta vähän saadaan tuntumaa siihen millaisia mun perus päivät on; niin aamuisin herään aika automaattisesti suht aikaisin. Töihin kun mun pitää yleensä herätä kello 5 ja kouluun kello 7. Eilen mulla oli vapaapäivä ja sen takia sain nukkua niin pitkään kun halusin. Heräsin siis kello 8. Wau miten myöhään mä nukuin! Mun mielestä on kuitenkin aika mukava herätä aikaisin ja avata ikkuna ennen kun tää ison cityn äänekäs elämä herää eloon. On muutenkin kiva kun saa kaikki aamu hommat tehdä ihan rauhassa ja silti on vielä koko päivä edessä aikaa lähetä käymään jossain.

Ennen en ikinä syönyt aamupalaa mut nykysin musta on tullu joku ihme aamupala fanaatikko! Siis rakastan syödä aamupalaa! Oon myös huomannut että kun aamulla syö hyvin niin sillon todella jaksaa koko päivän ja saa oikein semmosen buustin päivään ettei edes halua jäädä vain kotiin makaamaan. Yleensä aamuisin syön puuroa johon aina vähän päivästä riippuen laitan jonkun näköistä hedelmää tai marjaa päälle, yleensä myös jugurttia ja joskus siemeniä, joskus kanelia. Avocado leipäkin yleensä mun aamupalasta löytyy vaikka avocadot ei mitään hirveen halpoja olekkaan. Joskus taas ihan vaan suomalaista koulunäkkiä. Niitä vaan pitää yrittää säästellä ettei ihan heti lopu kun ei aina tiedä milloin niitä saa lisää.

Sen jälkeen kun aamupala oli syöty ja olin saanut itteni näyttämään ihmiseltä me lähdettiin kohti Regent park puistoa. Se on ehdottomasti mun lempi puisto täältä Lontoosta ja siellä on tullu käytyä aika useesti. Tää puisto on kuitenkin niin iso että vieläkin tarvii aina karttaa katsoa kun sielä kävelee. Just ennen puistoo käveltiin Sherlock Holmes museon ohi. Se on just sillä paikalla missä Sherlock asuu siinä ohjelmassa, 221B Baker Street. Käytiin siinä niiden matkamuisto myymälässä vaan siellä ei valitettavasti saanu räpsiä kuvia.

Yks asia mistä mä tykkään on se että miten paljon täällä näkee joutsenia ja muita lintuja. Oraviakin on mutta niiden lähelle mua ei saa! Täällä kun kaikki nää eläimet on nii kesyjä että ne tulee ihan iholle ja vie ruuat suoraan kädestä. Vähän on aina pieni pelko kankkusissa kun näitäkin kuvia ottaa että jos ne vaikka päälle käy!

Tää puisto on myös siitä kiva että tää ei oo vaan yks aukee kenttä johon on tökätty muutama puu tai puska koristeeks. Tääl on erilaisia puutarhoja ja muistomerkkejä. Muutama kahvilakin löytyy mutta niistä jos syömistä haluaa ostaa niin saa varautua sillä hinnat on pilvissä. Aika usein mulla on jotain omaa syömistä mukana. Viikko sitten ostin vielä Lontoon muumi kaupasta uuskäytettävän kahvimukin niin saan teenkin pienellä alennuksella.

Ainoo huono puoli täällä on se että ei oo ilmasia vessoja. Vessat yleesä maksaa sen 50 penniä. Joten sitten ku tulee tarvetta vessoille niin yleensä kävellään jonnekkin puiston ulkopuolella olevaan kahvilaan tai pubiin. Tällä kertaan käveltiin sellaseen kaupungin osioon kun Camden Town. Se on ihan tuossa puiston kuppeessa ja sieltä on myös helppo ja hyvä metro yhteys takasin kotia. Tällä kertaa löydettii tällänen uus baari kahvila mikä oli vasta avattu pari kuukautta sitten. Ihastuin tähän paikkaan aivan totaalisesti ja tuun aivan varmasti jatkossa menemään tuonne tekemään mun koulu juttuja. Hinnatkaan ei ollu pahat kun sai kokonaisen teekannullisen teetä ja pienen maito kannun vaan 3 punnalla. Yleensä kun yhdestä tee mukista saa maksaa ainakin sen 2 puntaa. Mutta joo, tästä paikasta saa koktaileja, kahvia, teetä, olutta, viiniä ja ruokaa. Ja kaikkee niiden välistä. Me mentiin ihan vaa tee ja olut linjalla. Sitten vähän myöhemmin kun jonkin aikaa oltiin tehty koulu juttuja niin tilattiin vielä ranskalaisia.

Parin tunnin jälkeen tuli semmonen olo että alko opiskelu sille erää riittää niin pätettiin suunnistaa kotia kohti, siinä samalla käytiin tällasessa vegaani paikassa mistä sai erilaisia leivonnaisia ja leipiä ja sämpylöitä. Olin kyllä tyytyväinen ja täyty painaa tuokin paikka muistiin. Siitä sitten käveltiin Camdenin kanaalin ylitte ja siitä metrolla takaisin kotia ja ilta hommiin sillä tänään mulla oli koko päivän töitä niin oli pakko saada hyvät yöunet että jaksaa.

Mutta joo, tässä oli nyt tämmönen ensi katsaus mun tyypilliseen päivään. Saa nähdä mitä tänne tulee sitten ensi kerralla kirjoiteltua. Innolla odotan että pääsee taas kirjoittelemaan!