Loma Floridassa; Disney World, Universal Studios ja Hurrikaani

Tässä muutama päivä sitten tultiin Floridasta vähän pidemmältä lomalta mikä venyi hurrikaanin ja lentokoneen ongelmien vuoksi. Käytiin vähän reilu viikko Disney world:issa ja toinen viikko oltiin Universal Studios:issa. Tämä matka oli kyllä yksi elämäni parhaimmista matkoista ja Disney Word varsinkin oli sellainen paikka, että se on pakko nähdä ainakin kerran elämässä, eikä sitä ei tule katumaan jos sinne lähtee.

Aina olen kuullut paljon hyvää Disney Worldista ja usein kuulee samoja kommentteja; että se on tosi taianomainen ja iloinen paikka. Sen ensimmäisen viikon aikana tämän kyllä huomasi. Kaikki olivat hyvällä tuulella ja iloisia. Asiakaspalvelu oli jotain aivan sanoinkuvailematonta ja jokapaikassa oli todella siistiä. Itseään ei tuntenut turistiksi vain melkeimpä kuin perheenjäseneksi joka tuli käymään kylässä. Kun niitä puistoja pitkin kulki, ja kävi lateitta ja vuoristoratoja sun muita läpi niin aina ulos tullessa oli aina yhtä häkeltynyt. On ihan vaikea yrittää kirjoittaa asiasta, koska kaikki oli vain niin sanoin kuvailematonta että se paikka on nähtävä aivan itse jotta pystyisi ymmärtämään miten hienoa kaikki oli.

Moni myös sanoo että yksi päivä tai edes viikko ei riitä. Tämäkin on aivan totta. Me oltiin Disneyn puolella noin viikko eikä keretty nähdä ja kokea läheskään kaikkea. Tämä ei kuitenkaan jäänyt harmittamaan, sillä nähtiin ja koettiin sen viikon aikana todella paljon. Yksi lomamatka kuitenkin kyllä riittää ja on tarpeeksi, vaikka kaikkea ei kerkeisikään nähdä. Vaikka me ei keretty nähdä kaikkea niin silti lähdettiin hyvillä mielin.

Disney tuntui kotoisalta ja siellä oli kaikkea mitä vain olisi voinut toivoa. Kaikki oli järjestetty täydellisesti ja jokaisen lomamatkasta oli yritetty tehdä niin helppoa kuin vain mahdollista. Mistään ei tarvinnut stressata tai huolehtia.

Jonotus ajat tosin olivat todella pitkiä ja ruoka kallista. Vaikka joka puolella olikin todella paljon ihmisiä niin sitä ei oikeastaan edes pahemmin huomannut. Siellä näki myös niin lapsia kuin aikuisiakin, sekä myös vanhuksia. Tämä oli itselle ehkä vähän yllätys. Nähtiin siis todella monia vanhoja eläke ikäisiä pariskuntia aivan kahdestaan kulkemassa pitkin Disneyn puistoja. Tästä voi huomata sen että Disneyn puistot ovat kaiken ikäisille eikä niiden keskipisteenä ole niinkään ne laitteet vain se kaikki muu nähtävä.

Toinen viikko vierähtikin sitten Universal Studios:in puolella. Pakko sanoa että itse tykkäsin Disneystä enemmän, mutta Universal oli ehkä vähän aikuismaisempi. Laiteet oli hurjempia ja puisto oli enemmän niinkuin normaali huvipuisto. Disneyssä kaikki oli hienoa ja mahtavaa, mutta Universalin puolella osa asioista oli itselle tuntemattomia ja osa asioista kuten lavastukset ja yksityis kohdat, niin laitteissa kun ympäristössäkin, olivat yksinkertaisia Disney:hyn verrattuna. Universalin myös kerkeää käydä läpi kokonaan parissa päivässä.

Meillä oli tarkoituksena lentää Orlandosta Lontooseen tiistai iltana mutta Hurrikaanin vuoksi koko kenttä suljettiin. Siitä sitten keskiviikkona ajettiin Floridan länsi rannikkolle ja lennettiin sieltä Philadelphiaan ja sieltä oli tarkoitus lentää Lontooseen. No, mutta kuinkas siinä sitten kävikään… Meidän lento Philadelphiasta Lontooseen peruttiin moottori vian vuoksi ja seuraava yö ja päivä menikin sitten lentokentän hotelissa. Tässä vaiheessa jo ajateltiin että mikään ei voisi enää mennä pieleen. Sitten kun saatiin uudet lennot niin lentoyhtiö oli unohtanut minun ruoat! Tämän lisäksi, lento oli hirvein ja pelottavin lento millä olen koskaan ollut. Yleensä minua ei lennolla pelota yhtään, kun kuitenkin tulee lennettyä useita kertoja vuodessa, mutta tällä lennolla itkin 3h putkeen (tällainen yli drmaattinen itkupilli kun olen) ja pelkäsin oikeasti kuolevani. Turbulenssi ei enää tuntunt turbulenssilta. Kone heilui ja keikkui vaikka mihin suuntaan.

Kotiin kuitenkin päästiin ehjin nahoin vaikka Amerikka ei meitä meinannutkaan päästää kotiin, ja koko matkan sai pelätä oman henkensä vuoksi. Kun päästiin kotiin niin meidän täytyi alkaa suoraan pakkaamaan ja siivoamaan meidän asuntoa sillä meillä oli heti muutto edessä. Nyt on laatikot purettu ja kaikki tavarat saatu paikoilleen ja voi vihdoin rauhoittua ja levätä.

Kahvila töissä Lontoossa

Nyt on tullut sen aika että olen päättänyt lopettaa työt ja keskittyä ihan vain itseeni ja siihen mitä haluan tehdä nyt ja tulevaisuudessa. Kesän aikana on tullut tehtyä paljon töitä ja aikaa ei ole oikein itselle jäänyt ollenkaan. Muutto lähenee ja ollaan saatu hädin tuskin mitään pakattua. Sen lisäksi on saanut hoitaa koulu ja kela asioita mitkä tunnetustikin ei mene mitenkään helpon kaavan mukaan.

Mutta nyt kun työt on ohi niin ajattelin vähän kertoa minun työstä ja siitä millaista täällä on ollut työskennellä yleisestikin, sillä aiemmin en ole oikein asiasta täällä puhunut.

Olin siis töissä tällaisessa pienessä yksityisyrittäjän pitämässä kahvilassa aivan Lontoon keskustassa yhden maailman kiireimpien katujen kuppeessa. Loppu ajasta toimin vuoropäällikön/valvojan roolissa ja pääsin työskentelemään monista eri kulttuureista olevien ihmisten kanssa, sekä oppinut paljon uutta niin kahvilassa työskentelmisestä kuin eri kulttuureista ja tavoista. Kun ihmiset sanovat että matkailu avartaa katsetta niin pikku hiljaa on tässä oppinut sen ymmärtämään. Jos olisin jäänyt Suomeen asumaan niin en olisi ikinä tavannut näin erilaisia ja ihania ihmisiä mitä olen täällä pääsyt tapaamaan. Ja oppinut arvostamaan ja ymmärtämään erilaisuutta tällaisella perspektiivilla kuin nyt.

Muistan kun sain tämän työpaikan melkein vuosi sitten niin minua pelotti ja jännitti todella paljon. En ollut koskaan aikaisemmin työskennellyt asiakaspalvelu työssä jossa ollaan kasvoikkain asiakkaiden kanssa. En mysökään tykännyt kahvista tai tietänyt siitä aiheena yhtään mitään. Nyt kumpikaan näistä asioista ei ole minulle ongelma ja rakastin tätä työtä todella paljon. Asiakkaat on ihania ja rakastan kahvien tekemistä. Tosin joskus tietenkin tulee niitä hulluja asiakkaita vastaan joista minulla kyllä riittää tarinoita. Ollaan saatu banaanista, leipää on heitelty ja murusteltu pitkin kahvilaa, ollaan huudettu ja haukuttu päin naamaa, syytetty parkki sakoista ja vaikka mitä muuta, mutta nämä ovat vain hauskoja tarinoita ja muistoja eikä niinkään asioita jotka olisi minua koskaan jäänyt mietityttämään huonolla tavalla.

Pakko sanoa että täällä työskennellessäni olen huomannut kuinka ihmiset ovat paljon sosiaalisempia, niin hyvällä kuin huonollakin tavalla. Ihmiset ovat ystävällisiä ja vaihdoin päivittäin kuulumisia meidän vakio asiakkaiden kanssa ja tutustuin moniin ihmisiin. Negatiivisena puolena on se että ihmiset täällä myös uskaltavat valittaa. Suuri osa meidän asiakkaista oli rikkaampaa kansaa ja niissä kyllä huomaa eron kun vertaa keskiverto asiakkaisiin. Nämä rikkaat asiakkaat olettavat että heitä kohdellaan kuin kuninkaallisia kuin he olisivat paikan ainoita asiakkaita, ja että he ovat ykkös sijalla muiden edellä, mikä aiheutti paljon ongelmia. Mutta positiivisena puolena on se, että he antavat hyvin tippiä jos ovat tyytyväisiä! Tämä kuitenkin on hyvin harvinaista.

Tällä myös asiakaspalvelun roolissa sinulta odotetaan paljon. Suomessa kävipä missä vain niin melkein aina asiakaspalvelu on robottimaista tai kaavaan kallistuvaa ja minimaalista, kun täällä taas asiaspalvelun roolissa olevat yrittävät ja antavat kaikkensa, ja jos hymyä ja top level asiakaspalvelua ei sinusta irti lähde niin sinut passitetaan keittiön puolelle. Itselle ujona introverttina suomalaisena tämä oli yksi suurimmista haasteista ja ollut henkisesti raskain puoli tässä työssä. Täjänkin kuitenkin ajan myötä oppi ja enää se ei ole ongelma. Tämän työn myötä olen rokhaistunut todella paljon ja itsevarmuutta on kertynyt hurjasti.

Pakko sanoa että tulen kyllä ikävöimään tätä paikkaa todella paljon. Tulen aina muistamaan tämän paikan ja kaiken se mit se ono minun elämälleni antanut ja tuonut. Työkavereita on matkan varrella ollut paljon ja kaikkia jää hirmuinen ikävä. Kun viettää samojen ihmisten kanssa +8h päivässä vuoden ajan niin kyllä siinä sellainen pienenlainen perhe muodostuu.

Opiskelu Lontoossa; usein kysyttyjä kysymyksiä

Paljon on viimeaikoina tapahtunut eikä ole hirveästi aikaa jäänyt kirjoitella. Käytiin tuossa Skotlannin rajalla poikaystävän vanhempien luona, mistä tämän postauksen kuvatkin on otettu. Tämän lisäksi töissä on mennyt sellaiset kevyet 50h viikossa. Minun täytyi tehdä ensivuoden aine valinnat ja niistä sai vähän stressata mutta nyt ne on tehty ja ei tarvitse asiaa sen enempää miettiä. Täysin tyytyväinen en valintoihini ole mutta aina ei voi saada mitä haluaa. Olen myös katsellut ja hakenut tietoa maisterin opintoja koskien, mutta vielä en tiedä että minne, milloin ja mitä tarkalleen ottaen lähtisin hakemaan ja kokeilemaan.

Viimeaikoina on tullut paljon joka puolelta kysymyksiä minun tämän hetkisiin opintoihin liittyen. Ihmiset tuntuvat kyselevän samoja kysymyksiä. Yle myös julkaisi artikkelin aiheseen liittyen, jossa he haastattelivat kahta suomalaista opiskelijaa joista toinen opiskelee Suomessa ja toinen Englannissa.

Ajattelin siis nyt että kertoisin vähän tarkemmin tästä Englannissa/Lontoossa opiskelemisesta ja vastata niihin kysymyksiin mihin usein törmään.

Itse siis hain tänne opiskelemaan sellaisen järjestön kautta kuin Kilroy, ja he auttoivat minua paljon hakuprosessin ja kaikkien papereiden käänntämisessä ja hoitamisessa. Haku prosessi oli pitkä ja paljon oli asioita ja papereita mitä piti hoitaa kun vertaa Suomen haku prosessiin. Hakuprosessista puhun sitten enemmän joskus myöhemmin ja nyt keskityn enemmänkin itse opiskeluun.

Kuinka paljon opiskelu maksaa ja kuinka rahoitat opiskelusi?

Minun kurssi maksaa £9250 per lukuvuosi eli koko tutkinto maksaa sellaisen vähän alle £28 000. Tämän voi kuulostaa älyttömältä summalta mutta sitä ei onneksi tarvitse heti maksaa. Englanti antaa opintolainan tätä varten, mutta tätä rahaa ei siis saa itselle vaan se menee suoraan yliopistolle. Tätä pitä sitten alkaa maksamaan takaisin kun tienaa yli £494 viikossa tai £2143 kuukaudessa. Palkasta lähtee 9% tähän tulorajaan asti ja jos tienaa yli tämän tulorajan niin ylimenevästä summasta lähtee 15%. Jos ei 30 vuoteen valmistumisen jälkeen vieläkään tienaa tarpeeksi lainan takaisinmaksua varten niin lainaa ei tarvitsee enää maksaa takaisin.

Mitä tukia saat kelalta ja riittääkö ne elämiseen?

Kelalta saan täydet tuet ja siihen päälle hiukan suuremman opintolainan kuin Suomessa opiskelevat. Nämä pystyy itse laskemaan Kelan laskurilla. Tämä riittää elämiseen hyvin eikä muita tuloja välttämättä tarvitse. Toki jos haluaa vähän ylimääristä rahaa tai ei halua ottaa opintolainaa niin sitten täytyy käydä töissä. Tässäkin on tuloraja minkä verran saa maksimissaan tienata ilman että se vaikuttaa kelan antamaan tukeen tai opintolainaan. Tuloraja riippuu tukikuukausien määrästä ja tämänkin voi laskea Kelan laskurilla.

Millaiset asumisjärjestelyt siellä on? Asutko asuntolassa, vuokralla, kimppakämpässä..?

Ensimmäisenä vuotena asuin kimppakämpässä 9 muun opiskelijan kanssa sellaisessa opiskelija rakennuksessa. Minulla oli oma huone ja vessa/suihku, mutta jaoin keittiön ja olohuoneen. Nyt asun poikaystävän kanssa yksiössä, mutta asutaan silti vielä sellaisessa rakennuksessa joka on tarkoitettu opiskelijoille. Syyskuussa muutetaan sitten tästä yksiöstä toiseen yksiöön joka on myös rakennuksessa joka on nimenomaan tarkoitettu opiskelijoille, mutta se on yksityinen eikä suuren yhtiön omistama rakennus niikuin nämä aiemmat, mikä tarkoittaa sitä että siellä ollaan vähän rennompia ja asuntoa saa muokata ja sisustaa enemmän kuin aiemmissa.

Paljonko asuminen siellä maksaa?

Tämä riippuu todella paljon siitä missä päin Lontoota asuu ja millaisessa asunnossa asuu. Asuminen täällä on kalliimpaa kuin Suomessa yleisesti mutta Helsingin hinnoista se ei paljoa eroa. Huoneen hinta kimppakämpässä voi vaihdella £50-£400 per viikko välillä, joten on vaikea sanoa vain yhtä hintaa. Sen tarkemmin en meidän vuokra hinnoista kerro, mutta jos asunto hinnat kiinostaa niin niitä voi käydä netistä katsomassa.

Kuinka monta tuntia sinulla on viikossa koulua?

Tämä riippuu ihan lukuvuodesta ja valituista kursseista, mutta ensimmäisenä ja toisena vuotena olin koululla noin kolmena päivänä viikossa. Kolmantena vuotena tulen olemaan noin neljänä päivänä viikossa koululla. Osa päivistä kokonaisia päiviä ja osa puolikkaita. Tämän lisäksi vietän aikaa koulun kirjastossa pakollisten tuntien lisäksi.

Millaisia koulutehtäviä siellä pitää tehdä?

Suurin osa palautettavista koulutöistä on olleet esseitä ja raportteja. Muutama portfoliokin on tullut tehtyä. Raporttien tekemiseen kuuluu myös itse tutkimuksen suunniteleminen, toteuttaminen ja analysointi. Esseiden ja raporttien pituus on yleensä 1500-3000 sanaa, lukuvuodesta riippuen. Esseitä ja raportteja varten täytyy myös lukea ja analysoida muita aikaisempia tutkimuspapereita.

Millaisia tunnit siellä ovat? (luentoja, ryhmätunteja, harjoitteluita..?)

Suurin osa tunneista on luentoja. Noin puolet ajasta luennon jälkeen on aina pienryhmä tunti. Osa tunneista on myös tietokoneluokassa jossa harjoitellaan tutkimusten analysointia ja eri ohjelmistojen käyttöä. Varsinaista harjoittelua meillä ei missään vaiheessa ole.

Miten yliopistossa opiskeleminen siellä eroaa Suomen yliopisto elämään?

Tähän en osaa vastata koska en ole ikinä Suomessa yliopistoa käynyt tai edes kokeillut. Ehkä vielä tulevaisuudessa sitten joskus senkin tulen näkemään.