Tulevaisuuden pohtimista

Itse olen aina ollut todella määrätientoinen ja perillä siitä mitä haluan elämälläni tehdä tai mihin suuntaan mennä. Tästä syystä en ole koskaan oikeastaan edes pohtinut niitä muita vaihtoehtoja. Olen suoraan mennyt sitä yhtä määränpäätä kohti miettimättä että no mutta entä jos menisikin eri suuntaan.

Ylä-asteella mulle oli ihan selvää että seuraavaksi menen lukiota kohti ja lukion lopussa mulle oli ihan selvää että haluan lähteä opiskelemaan psykologiaa. Aina olin ollut kiinostunut ulkomailla opiskelusta mutta vaihtoon en uskaltanut lukio aikana lähteä. Lukiossa kun käytiin sitten tutustumassa Oulun yliopistoon niin juttelin erään opiskelijan kanssa siellä joka kertoi mulle Eglannissa opiskelemisesta ja siitä kuinka EU:sta tulevat opiskelijat saa lukukausi maksuihin lainan. Muistan kun porukat tulivat minua sitten omalta Lukiolta myöhemmin sinä iltana hakemaan niin autossa ilmoitin heille että minä se muuten lähden lukion jälkeen Englantiin.

Nyt yliopisto aikana olen miettinyt sitä että no mitäs seuraavaksi. Tässä kahden ensimmäisen vuoden aikana minua on alkanut kiinostamaan neuropsykologia. Tiedän myös että haluan asettua tulevaisuudessa asumaan Suomeen. Lontoo on mulle se ensimmäinen oma paikka missä olen asunut, mutta en tiedä jaksaisinko täällä koko elämääni asua. Suomessa neuropsykologiaa opiskeleemaan pääseminen on kuitenkin aika haastavaa. Silti kuitenkin haluaisin kokea yliopisto elämää myös Suomessa.

Suunnitelmana siis on ollut että valmistumisen jälkeen tultaisiin Suomeen. Nyt kun olen kuitenkin miettinyt asioita ja kun on käynyt koti Suomessa aina vierailulla niin on tajunnut sen että kotiin pääsee aina. Nyt olen alkanut myös miettimään sitä että miksei nyt kun on vielä nuori eikä ole esteitä, kävisi ja kokeilisi. Kotiin kyllä pääsee aina mutta kotoa pois lähteminen voi ollakin haastavempaa jos on jo asettunut paikoilleen.

Olen myös miettiny sitä, että onko neuropsykologia todella se mitä haluan tehdä. Koulussa se on kuitenkin minulle minun heikoin kurssi. Aiheena se kiinostaa minua todella paljon, mutta sen opiskeleminen on niin vaikeaa että en nauti sen lukemisesta yhtä paljon kuin muiden aineiden lukemisesta. En tiedä onko se sitten vain laiskuutta kun pitäisi laittaa enemmän energiaa johonkin niin siitä ei enää nautikkaan niin paljoa.

Olen myös nyt ollut samassa työpaikassa viime marraskuusta lähtien, mutta nyt on tullut halu löytää töitä omalta alalta. Nyt kun olen aloittamassa yliopiston kolmatta ja viimeistä vuotta nii mahdollisuudet löytää töitä omalta alaltakin ovat kasvaneet. Tässä tullaan taas takaisin siihen että mihin suuntaan minä haluan lähteä, ja asiasta en nyt vielä ole aivan 100% varma. Toki näin aluksihan ihan minkälainen kokemus omalta alata auttaa sitten tuleaisuudessa menemään eteenpäin olipa se suunta ihan mikä tahansa.

Olen siis ensimmäistä kertaa nyt sellaisessa tilanteessa että en ole varma mihin suuntaa mennä. Ikäänkuin on jumissa kun ei tiedä että kääntyykö oikealle vai vasemmalle, mutta ei haluaisi jatkaa suoraankaan. Eihän minulla kiire vielä ole, mutta kun on tottunut siihen että määränpää ja suunta on aina selkeänä niin tällaisessa tilanteessa tulee vähän sellainen apua mitä tapahtuu ja mitä minun pitää tehdä olo. Ja sitten kun on vielä vähän kärsimätön niinkuin minä ettei tykkää odotella vaan vastaukset pitää olla heti pöydällä, niin asia on mietityttää päivittäin. Toki kai se, että asia on mielessä koko ajan voi olla hyväkin asia. Eihän sitä vastausta koskaan saa jos asiaa ei mieti.

2566636106618227312_IMG_0827

Nyt kun olen tässä parin vapaapäivän aikana käynyt kiertelemässä kaupungilla niin löysin tällaisen kirjan kuin ”LESS is MORE”. Kirja on tällaiselta brandilta kuin kikki. Kirja ei ole siis sellainen kirja mitä vain luetaan vaan sellainen jota tulee itse täyttää. Sen ideana on auttaa löytämään ne asiat elämässä mitkä merkitsee ja mitä todella haluaa, ja auttaa pääsemään eroon niistä asioista, mitkä elämässä ovat turhia tai vain häiritsemässä omien saavutusten saavuttamista. Tämä ”less is more” sanonta on ehkä tunnetumpi minimalsimin parissa mutta tässä kirjassa se viittaa kaikkeen elämässä; konkreettisiin asioihin, siihen mihin me kulutetaan meidän energiamme ja aikamme, ja meidän ajatuksiimme. Sitten kun olen tutustunut kirjaan vähän paremmin niin varmaan tulen kirjoittamaan siitä enemmän.

Visiitti Koti Suomeen; kulttuurieroja ja turistioppaana olemista

Nyt onkin sitten loma koti suomessa ohitse ja on aika palata arkeen. Melkein pari viikkoa kavereiden kanssa vierähti Suomessa. Pääosin oltiin ihan meillä kotona porukoiden luona, mutta kyllä siihen kahden viikon ajalle mahtui muutakin aktivitettia.

Loma akoi heti tietenkin kavereita näkemällä. Viimeksi olin omia Suomalaisia kavereitani nähnyt Jouluna eli noin puolivuotta sitten. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka minun Englantilaiset kaveri erosivat ja olivat erilaisia minun Suomalaisiin kavereihin verratuna. Kyllä se vain niin on että ne toisistaan eroavat joillakin tavoin, mutta tämähän ei ole huono juttu vaan enemmänkin rikkaus. Saa palan molemmista maailmoista.

Loma jatkuikin sitten mökkeilemällä. Niinkin pieni asia kuin metsän ympäröivänä oleminen oli minun Englantilaisille kavereilleni ihmeellistä ja hienoa. Käytiin sitten katsomassa näitä metsäisiä maisemia Paljakan ja Vuokatin vaarojen päältä kotimatkalla ja sehän kruunasi tietenkin kaiken. Kun on asunut kiireisen kaupungin ytimessä niin arvostaa sitä hiljaisuutta ihmisten vähäisyyttä. Kaverit sanoivat, että metsän ympäröivänä oleminen jotenkin rauhoittaa mieltä.

Mökillä käytiin soutamassa, saunomassa ja uimassa, sekä kerrotiin tarinoita esi-isitä ja suomen sodasta. Kaverit rakastivat saunomista ja nyt hekin ymmärtävät kun minä aina Lontoossa valitan siitä, kuinka ei tule puhdasta oloa kun on käynyt vain suihkussa, eikä ole päässyt saunomaan kuukausiin. Saunottiin joka päivä ja iho kyllä kiitti. Kaveritkin huomasi eron kuinka heidän iho pehmeni heti ensimmäisen sauna kerran jälkeen.

Mökille oltaisiin jääty pidemmäksikin aikaa mutta oli pakko palata takaisin koti Kajaaniin, sillä seuraavana päivänä juhlittiin syntymäpäiviäni. Seuraava päivä menikin siis kakkua syöden ja jutustellen kuulumisia. Lahjoja en pyytänyt mutta kyllähän sieltä muutama lahja siitä huolimatta tuli. Suurimmaksi osaksi jotain muumeihin liittyvää, mikä ei ole yllätys, sillä kuka nyt ei muumeja rakastaisi.

Loman kohokohta oli sitten tietenkin reissu Hossaan ja Rukalle. Ensin käytiin Hossassa vaeltamassas 5km, jonka jälkeen sitten ajettiin Rukalle mökkiin ja vietettiin siellä yö. Olin kerran aikaisemmin käynyt Hossassa ja kyllähän ne Julman-Ölkyn näkymät olivat vieläkin aivan yhtä hienot. Kaveritkin tykkäsi ja sanoivat että olivat yhdet elämiensä parhaista näkymistä. Seuraavana päivänä sitten käytiin Rukan kylässä pitsalla ja ajettiin Hossan poropuiston kautta takaisin Kajaaniin. Ne jotka tuntevat minut hyvin tietävät, että rakastan poroja yli kaiken. Päästiin ruokkimaan poroja ja hengailemaan niiden kanssa ihan vapaasti, mikä oli tietenkin ainakin minun reissun kohokohta. Kavereille se oli ensimmäinen kerta kun näkivät poroja ja hekin rakastuivat näihin karvaisiin otuksiin aivan täysin. Porotkin näyttivät nauttivan meidän seurasta.

Juhannus vietettiin ihan meillä kotona kavereiden kesken, jonka jälkeen sitten olikin aika Maanantai aamuna aikaisin lähteä kohti Helsinkiä. Itse olen Helsingissä aikaisemmin käynyt vain muutaman kerran elämässäni enkä koskaan ole siitä kaupunkina hirveästi pitänyt. Nyt kuitenkin tässä parin päivän aikana kerkesin jotenkin tykästyä Helsinkiin. Se on sopiva sekoitus jotakin Kajaanin ja Lontoon väliltä. Suurkaupunki mutta vähemmällä hälinällä ja ihmismäärällä. En silti ehkä haluaisia asettua asumaan Helsinkiin mutta voisin siellä vaikka muutaman vuoden kokeilla asua. Turistin näkökulmasta Helsinki ei ehkä ole mikään mielenkiintoisin matkakohde, mutta muuten se on oiken kaunis kaupunki. Kaveritkin sanoivat että jos turistina olisi käynyt vain Helsingissä niin olisi kyllä ollut matka hirveä pettymys. Jos suomessa aikoo käydä niin kannattaa kuulema mieluummin käydä pohjoisessa.

Tämä melkein pari viikkoa vierähti todella nopeasti ja paljon kerettiin tehdä ja kokea. Paljon tuli myös opittua niin itsestä ja omasta suhtautumisesta asioihin kuin kavereistakin. Oli kiva nähdä kuinka kaverit reagoi siihen millaista minun elämä on ja mistä minä olen kotoisin. Ehkä sitten tulevaisuudessa on minun vuoroni käydä katsomassa että mistä minun kaverini ovat lähtöisin ja millaista heidän elämä on/on ollut.

Tähän loppuun vielä pieni lista suoraan minun matkassa olleilta kavereilta niistä asioista mihin he kiinnitivät reissun aikana huomiota:

1. Sisällä ei saa pitää kenkiä jalassa.

2. Se että kuinka paljon joka paikassa oli metsää ja todella paljon järviä.

3. Hiljaisuus koska missään ei ole hirveästi ihmisiä.

4. Hanavesi on paljon parempaa kuin täällä Lontoossa.

5. Majoneesit oli ’on point’.

6. Alko on aina kiinni.

7. Se että on ihan normaalia olla alasti saunassa muiden kanssa.

8. Se että Helsingissä suurinosa ihmisistä puhui Englantia mutta että pohjoisessa hädintuskin kukaan osasi puhua Englantia.

9. Pullojen kierrätys ja se että siitä saa rahaa.

10. Että ainakaan Kajaanissa ei ole oikeastaan minkäänlaista kahvila/ravintola kulttuuria verrattuna muihin maihin.

Opiskelijan kesäloma

Ensimmäinen viikko kesälomaa on nyt takana. Pakko sanoa että tämän vähän reilun viikon aikana on kyllä saanut totutella siihen ettei tarvitse koko ajan olla tekemässä jotakin. Vaikka koulua mulla ei ole nyt ollut niin töissä on mennyt sellaiset kevyet 50h/viikko. Voisi luulla, että työt olisi polttanut mut ihan puhki mutt näin ei kuitenkaan ole. Tässä viimeisen vuoden aikan on niin jo tottunut siihen että on koko ajan menossa ja että vapaata ei ole, joten ei tämä töissä oleminen nyt niin paljoa haittaa (ainakaan vielä). Mikä ehkä eniten kuitenkin ahdistaa niin on se pieni vapaus töiden jälkeen. Niin oudolta kun se voikin kuulostaa niin se ylimääräinen vapaa-aika töiden jälkeen tuntuu oudolta eikä oikein tiedä että mitä tehdä. On vähän sellainen turhautunut olo kun tuntuu ettei osaa tehdä mitään produktiivista.

Vaikka suurin osa kesälomasta meneekin minulla töissä niin kyllä minä olen jotain pientä kerennyt tällekkin kesälle suunitella. Tämän viikon lopussa ollaan minun Lontoolaisten kavereiden kanssa tulossa Suomeen ja vietetään siellä minun synttärit ja Juhannus. Varmasti mielekiintoinen reissu tulossa sillä kuukaan näistä kavereista (poikakaveria lukuunottamatta) ei ole Suomessa aikaisemmin käynyt. Sunnitelmana on käydä jossakin pohjoisemassa vaeltamassa ja tietenkin käydä pikku Kajaanin yöelämässä. Loman päätteksi ollaan vielä Helsingissä pari päivää ennenkuin tullaan takaisin Lontooseen.

Heinäkuussa sitten olisi tarkoituksena käydä Skotlannin rajalla poikaystävän kotipaikkakunnalla viettämässä hänen syntymäpäivänsä, ja sitten Elokuun lopussa tapahtuukin jotakin todella jännää, nimittiäin ollaan lähdössä kahdeksi viikoksi Amerikkaan. Tarkemmin ottaen Floridan Disney Worldiin ja Universaliin. Mulla on aina ollut unelmana päästä siellä joskus käymään ja olen aina rakastanut Disneyä, joten tästä reissusta tulee varmasti yksi elämän ikimuistoisimmista.

Muita kesälomassuunitelmia ei sen kummemmin mulla vielä ole. Jossakin vaiheessa tietenkin pitää sitten kunnolla alkaa valmistelemaan ja lukemaan mun tulevaa lopputyötä varten, mutta nyt en halua edes miettiä koulua ja pänttäämistä vähään aikaan. Sitten kun olen saanut lopullisen suunnitelman ja päätöksen mun lopputyötä koskien tehtyä, niin varmasti kerron täälläkin tarkemmin että mistä minä sen aion tehdä. Nyt en oikeastaan ole vielä puhunut kenellekkään sen kummemmin mun lopputyöstä, mutta hui että olen innoissani siitä!

50h töitä viikossa yhdellä vapaapäivällä per viikko ei kerkeä paljon mitään ylimääräistä tehdä. Olen kuitenkin sen verran onnekas, että olen löytänyt työpaikan mitä en vihaa ja työn mistä tykkään. Jossain vaiheessa varmaan kirjoittelen enemmän vähän mun työstä ja siitä miten työskenteleminen täällä eroaa Suomeen, tai että miten odotukset työn teosta ja työpaikasta eroaa, sillä tästä aiheesta mulla on paljon kerrottavaa! Mutta joo, ei mua haittaa (ainakaan vielä) viettää suurinta osaa mun kesälomasta tehden kahvia ja harjoitellen mun latte art- skilssejä!

Itse olen aina ollut jotenkin todella herkkä muutoksille ja tasapainon pitäminen on ollut aina haastavaa silloin kun asiat vähänkään muuttuu, mutta tänä vuonna olen mennyt niin paljon oman mukavuusalueen ulkopuolelle, ja tämän myötä olen oppinut hallitsemaan omaa elämää paremmin. Joillekin tämä voi olla itsestäänselvyys, mutta itse en olisi koskaan voinut uskoa että on mahdollista olla näinkin itsetietoinen kuin mitä nyt olen, ja että kuinka paljon se voi vaikuttaa elämään. Minulla oli aina ennen tapana ajatella että se helpoin tie on se paras tie, mutta sillä tavalla jää todella paljosta paitsi eikä oikein pääse elämässä eteenpäin vaan jää junaamaan paikalleen. Ei minun tarvitsisi tehdä 50h töitä viikossa ja herätä joka aamu kello neljä, mutta se mahdollistaa muita aioita mitä haluan tehdä. Mieluummin käyn töissä ja ansaitsen rahaa, kuin se että kulutan minun ajan tehden yhtään mitään.

Mulle on aina sanottu, että jos ikinä tuntuu siltä ettei enää jaksa, niin sitten ei ole pakko. Aina voi lopettaa asiat kesken jos ei jaksakkaan, mutta jos ikinä ei edes kokeile niin voi jäädä paitsi monista asioista. Minä elän ja menen ihan oman jaksamisen mukaan. Sitten jos alkaa tuntua siltä ettei enä jaksa niin sitten pitää muuttaa jotain elämässä. Toistaiseksi ainakin minulla on hyvä näin, ja sitten jos työt alkaa painaa päälle liikaa niin katsotaan mitä sille asialle voi tehdä. Nyt vain innolla odottamaan että mitä tämä tuleva kesä tuokaan tullessaan.