Kiireitä, stressiä ja kyyneleitä

Lukuvuosi lähenee loppuaan mikä siis myös tarkoittaa sitä, että koekausi on alkanut. Tänään oli koe kauden ensimmäinen koe ja vielä on kolme jäljellä. Tämä saattaa kuullostaa vähältä, mutta kun siihen lisää muut palautettavat työt, luennot, opinnäytetyö palaverit ja työt, niin ei jää paljoa aikaa kokeisiin lukemiselle. Tämä kuitenkin on osa tätä yliopisto elämää.

Henkilökohtaisesti osaan ajoittaa ja säännellä mun elämää niin että harvoin alkaa mikään stressaamaan niin paljoa että se aiheuttas mikäänlaista epämiellyttävää ahdistusta. Viime viikko kuitenkin oli poikkeus. Viime kuussa oli monta palautustyötä ja vapaa päivätkin meni kirjastossa. Kevät flunssa siihen päälle ei myöskään helpottanut kouluhommien edistymistä.

Millaisia palautustöitä mulla on siiten viimeaikoina ollut? Viime vuonna palautus työt oli lähinnä esseitä ja raporttjea valmiista aiheista. Tänä vuonna kuitenkin ollaan jouduttu itse tekemään tutkimuksia raportteja ja esseitä varten, mikä sitten tietenkin vie kolme kertaa enemmän aikaa. Vaikka palautustyöt tänä vuonna ovatkin olleet monimutkaisempia ja aikaa vieviä, ne on myös olleet mielenkiintoisempia. On ollut mukava päästä tutkimaan aiheita mitkä itseä kiinostaa sen sijaan että annetaan valmiit tulokset aiheesta mikä ei itseä edes kiinosta. Tämä on myös näkynyt mun arvosanoissa. Parhaimmat arvosanat olen saanut näistä tutkimuksista mitkä ollaan itse saatu rakentaa.

Vaikka nämä koulutyöt ovatkin olleet ihan mieluisia, ne on aiheuttanut paljon stressiä. Koska mä harvoin mistään stressaan, sitten kun se stressi puhkeaa niin se on yleensä sitä että itketään naurettaville asioille mille jälkeenpäin voikin nauraa. Hyvä esimerkki tästä on se kun mun piti ostaa tulostin, mitä en olisi halunnut ostaa, sillä meillä on ilmaiset tulostimet meidän rakennuksen alakerrassa. Nämä tulostimet ei kuitenkaan usein toimi ja niistä on aina muste loppunut. Koska koe kausi alkoi niin oli pakko saada tulosettua luento muistiinpanoja sun muuta, joten oli pakko ostaa tulostin. No se tulostin jonka ostin on WIFI tulostin niin ei tarvitse johtojen kanssa aina hämmentää ja voin tulostaa vaikka suoraan puhelimesta. Sitten se tulostin viimeinkin saapui ja aloin asentamaan sitä että saisin muistiinpanot tulostettua. Tämä asennus ei kuitenkaan mennyt ihan niikuin olisin halunnut ja kymmennen tunnin työpäivän jälkeen mulla meni kolme tuntia sen asentamiseen, minkä jälkeen vielä tälläkään tällä hetkellä (kolme päivää myöhemmin) sitä en ole saanut toimimaan. Se kolmen tunnin asennus loppui siihen kun itkin tulostimen edessä koska en saanut sitä WIFIä toimimaan ja käytin niin paljon aikaa siihen kun mun olisi pitänyt lukea kokeeseen. Eihän mun olisi tarvinnut sen tulostimen kanssa kolmea tuntia illalla häärätä vaan oisin voinut lukea kokeeseen ilman niitä tulostettua muistiinpanojakin, mutta minkäs sille voi kun on niin itsepäinen. Minä kun olin päättänyt että minä ne muuten sinä iltana tulostan niin minähän se en luovuta ennenkun homma on tehty. Kai se sitten kaiken sen stressin ja kiireen keskellä niin otti hengen ja egon päälle etten yhtä tulostinta saanut toimimaan että piti itkeä vielä seuraavat kaksi tuntia (lisää opiskelu aikaa heitetty roskiin). No mutta tänään sitten kokeen jälkeen kävin ostamassa piuhan millä saan kytkettyä tulostimen mun läppäriin ja on helpompi tulostaa. Tulostin 1 – Emilia 0.

Mulla on ollut tapana aina palkita itseni kokeen jälkeen. Etenkin jos on ollut paljon stressiä siihen liittyen. Yleensä aina huomaan jälkeenpäin kuinka on stressanut ihan turhaan ja pienestä palkinnosta tulee heti parempi mieli. tänään käytiin syömässä hampparia kun saatiin vielä kaksi vegaani ateriaa yhden hinnalla! Siihen vielä mukava kävely lenkki ja tee mukavassa kahvilassa ilman koulukirjoja, puhelinta tai mitään muuta. Kyllä virkistää ihmeellisesti. Tämän vuoksi tältä päivältä ei myöskään ole oikein kuvia koska en halunnut keskittyä mihinkään muuhun kun vain mun ruokaan, teehen ja maisemiin. Kaikki kuvat on otettu viimeviikolta aina matkan varrelta kun on kerennyt.

Vaikka saattaakin kuulostaa siltä että stressi on nyt ohi ja voin vaa chillata niin ei.. Koe kausi jatkuu ja mun on myös päätettävä mistä aiheesta teen myn loppytön/opinnäytetyön, ja siitä pitäis kirjoittaa parintuhannen sanan mittainen suunnitelma. Siihen lisäksi myös stressi siitä kun täällä on tapana maksaa vuokra aina useammalle kuukaudelle kerralla, mikä tarkoittaa nyt sitä että meillä on edessä viiden kuukauden vuokran maksu, mikä pistää kyllä vähän sydämmelle kun iso summa lähtee kerralla pankkitililtä. Noh, eipähän tarvitse sitten viiten kuukateen taas miettiä tai maksella vuokraa.

Nyt sitten siis alkaa opiskeleminen seuraavaa koetta varten. Tällaisina kiireisinä ja stressaavina aikoina mulla on ollut tapana aina tehdä opiskelu suunnitelma niin pysyy aikataulussa ja varmasti kerkeää lukea tarpeeksi. Näinä aikoiona tosin muut asiat jää helposti vähän taka-alalle. Kavereita ei tule nähtyä ja kotiin ei kerkeä olla niin paljon yhteydessä kuin ehkä haluaisi. Myös niinkin perusasiat kuin kotityöt jää helposti aina viimeiseksi listalla.

Tälle kaikelle ei vaan voi mitään ja semmoista se elämä joskus on. Kuitenkin kun aina muistaa sen että tämä stressi ja kiire on vain väliaikaista, ja yrittää pitää asiat ja elämän koossa parhaansa mukaan, niin ei se sitten loppujen lopuksi koko elämää kaada.

Voiko opiskeleminen olla kivaa?

Se yleinen asenne opiskelua kohtaan on se että opiskelu on ärsyttävää eikä sitä jaksa, pelkkää ajan hukkaa. Näin minullakin oli tapana ajatella kunnes lukion jälkeen päätin lähtä opiskelemaan Lontooseen psykologiaa ja maksaa siitä kun Suomessa saman tutkinnon (hieman eri sisällöllä kuitenkin) olisi saanut ilmaiseksi. Ihmisillä on ehkä vähän tapana ajatella että ”jotkut ihmiset vaan on viisampia ja siksi ne nyt vaan pistää enemmän aikaa opiskeluun, mutta en minä itse sellaiseen pysty vaikka yrittäisinkin.” Tämä ei kuitenkaan ole totta. Jokainen meistä voi oppia siihen, että pistää aikaa opiskeluun ilman että se tuntuu epämukavalta tai ärysttävältä. Itselläni oli ennen aina tapana viivytellä opiskelemista ja jättää kaikki viime tipalle. Nyt olen oppinut siihen että opiskelen joka päivä ja se on oikeastaan aika kivaa. Olen myös alkanut lukemaan ja opiskelemaan aineita joita koulussa ei minulle opeteta mutta haluan oppia niistä joka tapauksessa.

Yksi iso tekijä on tottakai se että pitääkö siitä aineesta mitä pitäisi opiskella. Lukiossa muistan että joihinkin kokeisiin luki enemmän kuin toisiin, koska niistä aineista vain piti enemmän. Silloin kun jostain aiheesta oikeasti pitää, haluaa siitä myös oppia uutta ja näin sen opiskelu on mukavaa ja innostavaa. Joskus meidän kaikkien kuitenkin pitää pistää aikaa sellaisten aiheiden opiskeluun mitkä ei meitä ehkä kiinostakkaan. Silloin pitää yrittää ajatella sitä sen vaikutusta pidemmällä tähtäimellä. Voi ajatella että ne arvosanat tulee vaikuttamaan tulevaisuuden suunitelmiin tai jatko-opintoihin. Jos ei kuitenkaan ole tietoa siitä mitä ehkä tulevaisuudessa haluaa tehdä, niin asiaa kannattaa ajatella siltä kannalta että oppii uutta, ja sitä tietoa tulee todennäköisesti tarvitsemaan joskus tulevaisuudessa, vaikkei se ehkä sillä hetkellä siltä tunnukkaan.

Toinen asia mitä kannattaa miettiä on se että kenelle sinä opiskelet. Opiseletko sinä siksi että juuri sinä haluat, vai siksi että joku pakottaa sinua opiskelemaan. Jos ajatusmalli on se että opiskelemisesta ei hyödy itse mitenkään ja sitä tekee vain miellyttääkseen muita, niin sitten se ei koskan tule olemaan kivaa. Pitää alkaa ajattelemaan asiaa niin, että haluaa opiskella ja haluaa oppia uutta itsensä takia.

Jokainen meistä on erilainen. Joillekin tietynlaiset tavat opiskella toimii paremmin kuin toisille. Mitkä tavat mulle sitten toimii? Yksi asia mitä kannattaa miettiä on musiikin kuuntelu samalla kuin opiskelee. Joillekin se toimii, mutta minulle se vaikeuttaa opiskelemista. Jos minulla soi musiikki taustalla, en pysty kunnolla keskittymään ja selailen vain puhelinta. Mitä olen kuitenkin huomannut että en myöskään jaksa opiskella jos on ihan hiljaista. Siksi minulla yleensä pyöriikin Netflix tai Youtube taustalla. Yritän löytää taustalle aina jotain sellaista pyörimään mikä ei ole ihan super kiinostavaa, etten vain jää sitä pelkästään tuijottamaan.

Jos aina istuu vain samassa paikassa samojen seinien ympäröimänä kun opiskelee niin se käy nopeasti todella tylsäksi. Itse olen oppinut nyt siihen, että lähden vaikka johonkin kahvilaan tai menen vaikka koulun kirjastoon opiskelemaan. Joskus menen puistoon, tai jos opiskelen kotona niin ihan vain sekin että välillä istun sängyllä ja välillä vaihda pöydän ääreen. Joskus juon teetä tai syön jotai naposteltavaa samalla. Näin opiskeleminen ei tunnu niin tylsältä. Silloin kun lähden kotoa ja menen jonnekkin muualle opiskelemaan niin siinä samalla saa myös raitista ilmaa ja tietyllä tavalla nollattua aivot että jaksaa taas lukea ja kirjoittaa.

Latasin myös puhelimeen sovelluksen nimeltä FOREST, siihen saa laitettua ajastimen ja silloin kun se on päällä ei voi käyttää puhelinta. Tämä on auttanut mua tosi paljon sen kanssa että kun opiskelee, mutta sitten saakin kaverilta viestin niin ei heti tartu puhelimeen kiinni, vaan pystyy odottamaan siihen asti että pitää tauon opiskelusta. Aikatauluttaminen ja tauot, se onkin toinen juttu mikä on auttanut paljon. Olen oppinut siihen että opiskelen 30-60min ja sitten pidän 15-30min tauon, joskus jopa 1h tauon. Kun tietää, että sen puolen tunnin päästä voi taas tarkistaa viestit tai katsoa jakson Netflixiä, niin on paljon mukavampaa opiskella.

Yksi asia mikä myös on minua helpottanut on se että kaikki koulujutut ja paperit on järjestyksessä. Jokaiselle aineelle on omat kansiot ja muistiinpanot on hyvin tehty, joten sitten kun tulee tarve taas ne löytää, ei niitä tarvitse kauaa etsiä. Kun voisi melkein ylepästi näyttää kaikille kuinka järjestyksessä kaikki paperit ja muistiinpanot on, siitä tulee itsellekkin paljon parempi mieli.

Lyhyesti ja ytimekkäästi siis tässä on miten opiskelemisesta voi tehdä miellyttävää:

1. Opiskelee siksi että haluaa itse oppia uutta.

2. Ei opiskele miellyttääkseen muita.

3. Ajattelee miten se vaikuttaa omaan tulevaisuuteen.

4. Kokeilee opiskella täydessä hiljaisuudessa, musiikkia taustalla tai Netflix taustalla.

5. Aikatauluttaa opiskelemisen ja muistaa pitää tauot.

6. Syö jotain naposteltavaa samalla.

7. Lukitsee puhelimen siksi aikaa kun opiskelee.

8. Opiskelee eri paikoissa eikä aina samojen seinien sisällä.

Itselleni ehkä tärkeimmät näistä on ne että opiskelee eri paikoissa ja käy ulkona, sekä se että lukitsee oman puhelimen siksi aikaa kun opiskelee. Näiden muutoksien myötä myös itsellä ainakin tulee melkein hinku opiskella. Kokonaiset vapaapäivät ilman minkäälaista opiskelua tuntuvat tylsältä. Opiskelemisen ei tarvitse olla mitään pakko pullaa vaan se voi tosiaan olla ihan mukavaakin.

Tästä se lähtee!

Tässä olin pitkään jo miettinyt blogin alottamista. Lähinnä hyvin yksinkertaisesti sen takia että usein tekee mieli kirjoittaa jonnekkin mitä mulle kuuluu ja puhua asioista mitä mulla on mielessä tai mitä on tapahtunut. Aina oon tykänny kirjoittaa päiväkirjaan yms mutta Lontooseen muuton jälkeen tämä suomeksi kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle ja pakko sanoa että sitä on tullut pieni ikävä. Nyt sitten vihdoinkin sain aikaiseksi tehtyä tämän blogin pienen epäröinnin jälkeen. Pitkään ajattelin että ei mulla olisi aikaa kirjoittaa tai otella kuvia kun koulu ja työt vie niin paljon aikaa, mutta sitten kun rupesin tarkemmin miettimään niin loppujen lopuksi kiertelen paljon keskustassa puistoissa ja kahviloissa sun muissa ja räpsin kuvia ihan huomaamattani. Aikaakin on kirjoittaa kun jättää sen yhden ylimääräisen Netflix jakson päivässä väliin! Netflixiäkin kun minulla ei tule katsottua kuin vain silloin kun ei ole mitään muuta tekemistä.

No minkälaisista asioista mä ajattelin täällä kirjoitella? Lähinnä ihan vain mun elämästä. Hyvin yksinkertaisesti. No millaista tämä minun elämä on? Niikun jo tuossa aiemmin mainitsin, niin todella paljon käyn kiertelemässä eri paikoissa täällä Lontoossa ja niistä varmasti tulen täällä kirjoittelemaan. Varmasti myös tulen kirjoittelemaan mun ajatuksista, koulusta, kavereista ja kaikesta mitä mun elämässä täällä tapahtuu. Kai sen sitten näkee ajan kanssa mitä tänne tulee lörpöteltyä.

Jotta vähän saadaan tuntumaa siihen millaisia mun perus päivät on; niin aamuisin herään aika automaattisesti suht aikaisin. Töihin kun mun pitää yleensä herätä kello 5 ja kouluun kello 7. Eilen mulla oli vapaapäivä ja sen takia sain nukkua niin pitkään kun halusin. Heräsin siis kello 8. Wau miten myöhään mä nukuin! Mun mielestä on kuitenkin aika mukava herätä aikaisin ja avata ikkuna ennen kun tää ison cityn äänekäs elämä herää eloon. On muutenkin kiva kun saa kaikki aamu hommat tehdä ihan rauhassa ja silti on vielä koko päivä edessä aikaa lähetä käymään jossain.

Ennen en ikinä syönyt aamupalaa mut nykysin musta on tullu joku ihme aamupala fanaatikko! Siis rakastan syödä aamupalaa! Oon myös huomannut että kun aamulla syö hyvin niin sillon todella jaksaa koko päivän ja saa oikein semmosen buustin päivään ettei edes halua jäädä vain kotiin makaamaan. Yleensä aamuisin syön puuroa johon aina vähän päivästä riippuen laitan jonkun näköistä hedelmää tai marjaa päälle, yleensä myös jugurttia ja joskus siemeniä, joskus kanelia. Avocado leipäkin yleensä mun aamupalasta löytyy vaikka avocadot ei mitään hirveen halpoja olekkaan. Joskus taas ihan vaan suomalaista koulunäkkiä. Niitä vaan pitää yrittää säästellä ettei ihan heti lopu kun ei aina tiedä milloin niitä saa lisää.

Sen jälkeen kun aamupala oli syöty ja olin saanut itteni näyttämään ihmiseltä me lähdettiin kohti Regent park puistoa. Se on ehdottomasti mun lempi puisto täältä Lontoosta ja siellä on tullu käytyä aika useesti. Tää puisto on kuitenkin niin iso että vieläkin tarvii aina karttaa katsoa kun sielä kävelee. Just ennen puistoo käveltiin Sherlock Holmes museon ohi. Se on just sillä paikalla missä Sherlock asuu siinä ohjelmassa, 221B Baker Street. Käytiin siinä niiden matkamuisto myymälässä vaan siellä ei valitettavasti saanu räpsiä kuvia.

Yks asia mistä mä tykkään on se että miten paljon täällä näkee joutsenia ja muita lintuja. Oraviakin on mutta niiden lähelle mua ei saa! Täällä kun kaikki nää eläimet on nii kesyjä että ne tulee ihan iholle ja vie ruuat suoraan kädestä. Vähän on aina pieni pelko kankkusissa kun näitäkin kuvia ottaa että jos ne vaikka päälle käy!

Tää puisto on myös siitä kiva että tää ei oo vaan yks aukee kenttä johon on tökätty muutama puu tai puska koristeeks. Tääl on erilaisia puutarhoja ja muistomerkkejä. Muutama kahvilakin löytyy mutta niistä jos syömistä haluaa ostaa niin saa varautua sillä hinnat on pilvissä. Aika usein mulla on jotain omaa syömistä mukana. Viikko sitten ostin vielä Lontoon muumi kaupasta uuskäytettävän kahvimukin niin saan teenkin pienellä alennuksella.

Ainoo huono puoli täällä on se että ei oo ilmasia vessoja. Vessat yleesä maksaa sen 50 penniä. Joten sitten ku tulee tarvetta vessoille niin yleensä kävellään jonnekkin puiston ulkopuolella olevaan kahvilaan tai pubiin. Tällä kertaan käveltiin sellaseen kaupungin osioon kun Camden Town. Se on ihan tuossa puiston kuppeessa ja sieltä on myös helppo ja hyvä metro yhteys takasin kotia. Tällä kertaa löydettii tällänen uus baari kahvila mikä oli vasta avattu pari kuukautta sitten. Ihastuin tähän paikkaan aivan totaalisesti ja tuun aivan varmasti jatkossa menemään tuonne tekemään mun koulu juttuja. Hinnatkaan ei ollu pahat kun sai kokonaisen teekannullisen teetä ja pienen maito kannun vaan 3 punnalla. Yleensä kun yhdestä tee mukista saa maksaa ainakin sen 2 puntaa. Mutta joo, tästä paikasta saa koktaileja, kahvia, teetä, olutta, viiniä ja ruokaa. Ja kaikkee niiden välistä. Me mentiin ihan vaa tee ja olut linjalla. Sitten vähän myöhemmin kun jonkin aikaa oltiin tehty koulu juttuja niin tilattiin vielä ranskalaisia.

Parin tunnin jälkeen tuli semmonen olo että alko opiskelu sille erää riittää niin pätettiin suunnistaa kotia kohti, siinä samalla käytiin tällasessa vegaani paikassa mistä sai erilaisia leivonnaisia ja leipiä ja sämpylöitä. Olin kyllä tyytyväinen ja täyty painaa tuokin paikka muistiin. Siitä sitten käveltiin Camdenin kanaalin ylitte ja siitä metrolla takaisin kotia ja ilta hommiin sillä tänään mulla oli koko päivän töitä niin oli pakko saada hyvät yöunet että jaksaa.

Mutta joo, tässä oli nyt tämmönen ensi katsaus mun tyypilliseen päivään. Saa nähdä mitä tänne tulee sitten ensi kerralla kirjoiteltua. Innolla odotan että pääsee taas kirjoittelemaan!